Unohtunut kiulu ja common law – muistoja opis­ke­li­ja­vaih­dos­ta Irlannissa

Lähdin vaihtoon, koska kaipasin maisemanvaihtoa ja halusin myös haastaa itseäni. Olin jo aiemmin käynyt kaksi lyhytvaihtokurssia Baltiassa, joista toinen keskittyi kansainvälisen oikeuden käytännön soveltamiseen ja toinen EU:n uuteen digi- ja datasääntelyyn. Lyhytkurssit olivat hauskoja ja avartavia kokemuksia, ja ajatus pidemmästä vaihdosta alkoi kypsyä.

Kohteeksi valikoitui Dublin hieman sattumalta. Kansainvälisestä oikeudesta kiinnostuneena ja maailman menoa tarkasti seuraavana opiskelijana Irlanti on aina ollut mielessäni rohkeasti omalaatuinen pieni maa, ja siksi se oli minusta kiinnostava hakukohde.

Koska Irlannissa on vaikea asuntotilanne, aloitin asunnon etsimisen ajoissa. Vaihtarit maksavat asuntolasoluistaan vuokraa reilusti yli tuhat euroa kuukaudessa. Onneksi Irlannissa on yleistä, että paikalliset panevat vuokralle tyhjänä olevia huoneitaan. Sain huoneen noin kuudella sadalla Lucanista, joka on idyllinen kylä Dublinin länsipuolella.

Vaikka paikka oli kaunis ja viihtyisä, matka kampukselle oli pitkä. Kämppikset tekivät asumisesta kuitenkin oikein mukavaa. Talossa asui kaksi ranskalaista vaihtaria ja yksi juuri Etelä-Koreasta Dubliniin muuttanut. Oikein sopivaa oli myös se, että vuokranantajani oli entinen turistiopas.

Opiskelin kevätlukukauden ajan University College Dublinissa (UCD), joka on Irlannin suurin yliopisto. UCD on kuin oma kylänsä Etelä-Dublinissa, ja suurta kampusaluetta ympäröivät hienot, rauhalliset naapurustot. Kampus on betoninharmaa, mutta School of Law'lla on hieno, moderni rakennus kampuksen keskustassa.

Toisin kuin notaariopinnoissa, vaihto-opinnoissa todella on vapaus valita. Jotain uutta kokeillakseni valitsin kriminologiaa ja terveydenhuolto-oikeutta, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia. Oikiksen tarjonnasta valitsin vielä kaksi kansainvälisen julkisoikeuden syventävää kurssia. Muusta tarjonnasta kävin iirin alkeiskurssin, koska rakastan kielten opiskelua. Sain opintopisteet myös yliopiston kuoroon osallistumisesta, joten pystyin luopumaan eräästä oikeushistorian kurssista.

Oikeustieteen opinnoissa Irlannissa huomaa sen, että on common law -maassa. Opetuksessa ja kurssikirjallisuudessa haetaan paljon vertailukohtia Englannista, Kanadasta, Australiasta ja muista common law -maista, ja luentojen jäsentelyssä pääosa on selvästi oikeuskäytännöllä. Eteen pompahtavat paikallisen oikeusjärjestelmän elementit tuntuvat aluksi vierailta. Tort… jotain venäjääkö?

Kampuksella tekeminen ei lopu kesken: vaihtoyliopistossani oli kosolti järjestöjä ja kerhoja. Kiinnostaako politiikka? Osallistu Law Society'n jokatiistaiseen väittelytilaisuuteen! Haluatko kiivetä Irlannin huipulle? Vaelluskerho! Nyrkkeillä? Nyrkkeilykerho! Helpompaa ei uuden harrastuksen aloittaminen ole koskaan ollut. Itse aloitin kuorossa, sillä UCD:n filharmoninen kuoro järjesti koelaulut juuri sopivasti Dubliniin saavuttuani.

Odotin vaihtolukukaudeltani uuteen kulttuuriin uppoutumista, mukavia kokemuksia ja uuden oppimista. Odotin myös uutta minua, joka olisi valmiimpi esimerkiksi ammatillisessa viestinnässään. Pääosin odotukset toteutuivat: jos en nyt uppoutunut irlantilaiseen kulttuuriin, ainakin kastauduin. Oma kokemukseni oli, että oli helpompi tutustua muihin vaihtareihin kuin paikallisiin, mistä ei varmasti voi syyttää irlantilaisten klaanilaisuutta vaan olosuhteita. Kuoro oli itselleni kultasuoni, koska vanhoista jäsenistä löysin myös irlantilaisia ystäviä.

Yksi mieleen jäänyt hetki oli kylpylän saunassa reissullamme Kerryn kreivikunnassa, Irlannin ehkä kauneimmissa maisemissa. Kun astuin saunaan, huomasin oikean suomalaisen kiukaan ja täydet lauteet. Kiulu oli unohtunut lattialle. Kävin täyttämässä sen suihkussa, koska sille ei varsinaisesti ollut täyttöpaikkaa. Ylälauteelta vapautui kummasti tilaa. Seuraavana iltana menimme uudestaan saunaan. Kiulu oli taas lattialla, mutta tällä kertaa sitä vartioi irlantilainen. Sen paikka oli kuulemma lattialla. Paikalliseen saunakokemukseen ei kuulunut kuuma löyly vaan lämmin "craic" eli iloinen, tuttavallinen puheensorina.

Vaihtoa ei kannata erityisesti suunnitella, vaan voi antaa elämän viedä. Vaihto-opiskelijoiden avuksi on valmiit puitteet. Vaihtokohteita on toki erilaisia – jos haluaa stressittömän kohteen, Irlanti on sellainen.

Kannattaa muistaa, että vaihdossa oleminen ei välttämättä aina tunnu mielekkäältä. Itsellänikin oli jaksoja, kun vaihdossa olemisessa ei ollut paljonkaan hohtoa: heti kun saavuin, ja kaikki oli niin erilaista, sekä jossain puolen välin tienoilla, kun melkein kaikki oli jo nähty.

Rahallista tukea vaihto-opiskeluun saa melko hyvin ilman erikoisempia stipendejäkin, vaikka opiskelijoilta leikkaamisen jälkeen vaihdon ajaksi saa nyt vähemmän asumisen tukea. Opintotuen lisäksi sain Erasmus-apurahaa, joka on noin 540 euroa kuukaudessa. Yhteensä tukia sain siis vajaa 1100 euroa kuukaudessa. Lisäksi sain Erasmus-matkatukea. Käytännössä omia säästöjä kuluu kalliissa vaihtokohteissa, paitsi jos esimerkiksi luopuu vuokra-asunnostaan vaihdon ajaksi.

Ehkä on irlantilaista rentoutta, että en ole vielä jaksanut murehtia paperihommista, kuten kuinka saan vaihto-opinnot hyväksiluettua. Paperihommia riitti jo hakuvaiheessa, ja vaihdon jälkeenkin niitä pitää tehdä muun muassa sillä uhalla, että Erasmus-tuki voidaan periä takaisin. Mutta kaikki hoituu! Erasmus-ohjelman kautta vaihdon järjestelyt on tehty mielestäni kohtalaisen helpoiksi.

En odota, että vaihto suorastaan avaisi uusia ovia, mutta ajattelen kyllä, että tulevaisuudessa vaihto-opiskelusta on varmasti hyötyä. Konkreettisimpana antina ovat uudet ystävät ja kontaktit eri puolilla Eurooppaa. Olen entistä valmiimpi viestimään vierailla kielillä ja tulen yleisesti paremmin toimeen uudenlaisissa tilanteissa.

Vaihto-opiskelu on ollut kehittävä ja rohkaiseva kokemus. Ulkomailla opiskelu avartaa, ja sen jälkeen erilaiset mahdollisuudet EU:ssa ja ulkomailla tuntuvat kiinnostavammilta ja helpommin lähestyttäviltä.

***

Suosittelen kävelyä Liffey-jokea pitkin: joki laskee vanhasta, rosoisesta keskustasta Dublinin hienoon ja moderniin satamakaupunginosaan. Liffeyn eteläpuolella kannattaa ihailla Yrjöjen aikaista Dublinia, kauniita naapurustoja, ilmaisia museoita ja St. Stephen's Greeniä.

Vaikka olen yleensä kaupunki-ihminen, suosittelen lämpimästi myös lähistön pikkupaikkoja. Lähijunalla pääsee esimerkiksi Howthiin, jossa on Irlannille tyypillistä jyrkänteistä rannikkomaisemaa. Etelässä taas on muun muassa Killiney-niminen kylä, joka tuntuu ihmeesti Italialta. Lännessä on vaikkapa Lucanin jokilaakso, jossa voi kävellä vanhan kartanon mailla ja katsella Liffeyn virtaamista.