”Tietosuoja-asetuksen artiklat virtaavat suonissani”

Vuoden 2025 tietosuojavastaavaksi valittu Raisa Leivonen sanoo, että palkinto tuntui hyvältä, mutta juhlat jäivät lyhyiksi. Arki ja työ jatkuivat, eikä ylimääräiseen fiilistelyyn ollut aikaa.

”Jalat piti palauttaa nopeasti maan pinnalle”, Leivonen naurahtaa.

Leivosen mukaan palkinnon perusteluissa kuvattu tavoite on juuri se, mihin hän työllään tietosuojan parissa pyrkii – kyse on lopulta aina ihmisestä.

”Millaisia mahdollisia haittavaikutuksia ja ongelmia yksilölle voi koitua siitä, jos tietojen käsittely ei toteudu tietosuojasäännösten edellyttämällä tavalla.”

Tässä mielessä tietosuoja ei ole vain dataa tai abstraktia tietoa. Kun jokin menee pieleen, vaikutukset kohdistuvat jonkun elämään.

Leivonen korostaa, että juuri tämä inhimillinen näkökulma on ohjannut häntä uran alusta asti.

Tietosuojarikkomukset nousevat nykyisin usein uutisotsikoihin. Leivosen mukaan esimerkkejä on paljon, ja ne paljastavat konkreettisesti, miten tietojen väärinkäyttö vaikuttaa ihmisiin.

Hän muistaa koronapandemian alkuvaiheen tilanteita, joissa sairastuneita saatettiin leimata tai syyttää.

“Saattoi tulla jopa karttamista, kiusaamista ja mustamaalaamista, jos joku ei ollut tiennytkään sairastavansa koronaa ja se oli levinnyt eteenpäin.”

Viime aikoina jälleen uutisissa ollutta Vastaamo-tapausta Leivonen pitää erityisen surullisena.

“Vaatii paljon rohkeutta hakea psykologin tai terapeutin apua, jos elämässä on vaikeaa. Se, että joku sivullinen pääsee sellaisiin tietoihin käsiksi ja yrittää kylmäverisesti tehdä niillä rahaa, on varmaan kaikkein vaikeimpia tilanteita”, Leivonen sanoo.

”On muutenkin hyvin ahdistava tunne ymmärtää, että joku tietää sinusta jotain sellaista, mitä et halua sivullisten tietävän.”

Tietosuojan merkitystä kuvaa hänen mukaansa myös Britanniassa paljastunut Fujitsu-yrityksessä tapahtunut massiivinen ohjelmointivirhe, joka johti työntekijöiden syyttämiseen väärin perustein.

“Useampi henkilö menetti työnsä, kun ohjelmistovirheen vuoksi heitä syytettiin rahojen kavaltamisesta. Vaikka he yrittivät todistaa syytteen vääräksi, monille ehdittiin jakaa potkuja. Oli traagista, että moni ihminen menetti työnsä ja luottamuksensa tuon takia.”

Leivosen mukaan tällaiset tapaukset osoittavat, että tietosuoja ei ole vain juridinen kysymys, vaan syvästi inhimillinen.

Juridiikan opintojen aikana Leivosella ei ollut vielä kovin tarkkaa kuvaa siitä, mitä hän haluaisi tehdä. Valmistumisen jälkeenkin urapolkua on leimannut enemmän uteliaisuus kuin tarkka suunnitelmallisuus.

“En ole koskaan miettinyt pitkän ajan tavoitteita, vaan olen tarttunut mahdollisuuksiin, kun niitä on tullut vastaan.”

Nuorena häntä kiinnosti erityisesti filosofia. Elämän realiteetit kuitenkin voittivat.

“Rakastin filosofiaa. Sitten aloin miettiä, minkälaisia työuria sillä voi saada ja pystyisinkö maksamaan laskuni. Jos minulla olisi ollut lottovoitto takataskussa, olisin varmaan lähtenyt lukemaan filosofiaa.”

Hän päätyi opiskelemaan Joensuun yliopistossa oikeustaloustiedettä, joka vielä tuolloin oli uusi ja harvinainen pääaine. Tietosuoja tuli mukaan kuvaan opintojen aikana, kun hän sai harjoittelurahan ja alkoi etsiä paikkaa Etelä-Suomesta.

“Otin yhteyttä tietosuojavaltuutetun toimistoon ja kerroin, että nyt olisi lähes ilmaista työvoimaa tarjolla.”

Harjoittelu johti nopeasti käytännön työtehtäviin – ja lopulta se antoi uralle suunnan.

Harjoittelun jälkeen Leivonen siirtyi hetkeksi muihin tehtäviin, mutta palasi pian tietosuojatyön pariin Lex Nokia -hankkeen yhteydessä.

“Olin onnistunut tekemään hyvän vaikutelman, ja pääsin mukaan niihin tehtäviin.”

Siitä alkanut ura on jatkunut lähes kaksikymmentä vuotta tietosuojan parissa. Työ on hänen mukaansa pysynyt kiinnostavana, koska ala muuttuu jatkuvasti.

“Ei tässä työssä tylsää päivää tule. Koko ajan saan opetella uutta ja eteen tulee uusia kysymyksiä, joihin pitää löytää vastauksia.”

Tietosuoja-asetuksen voimaantulo merkitsi hänen mukaansa valtavaa muutosta.

“Aiemmin henkilötietolaki oli noin kymmenen sivua. Tietosuoja-asetus on yli sata sivua, ja samalla viranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet muuttuivat merkittävästi.”

Leivonen kuvaa itseään ihmiseksi, jolle tietosuojalainsäädäntö on enemmän kuin työ.

“Tietosuoja-asetuksen artiklat virtaavat suonissani.”

Leivonen korostaa myös kollegoiden merkitystä uransa alkuvaiheessa. Hänet perehdytettiin hyvin ja hän sai mentorointia kokeneemmilta kollegoilta. Se oli hänestä ”kullanarvoista.”

Tietosuojatyössä häntä motivoi ennen kaikkea sen merkitys.

“Kysymys on perusoikeuksien puolustamisesta. Pyrimme siihen, ettei ihmisille aiheudu vahinkoa digitalisaatiosta.”

Leivosen mukaan digitalisaatioon ei aina suhtauduta tarpeeksi kriittisesti vaan jopa kovalla innolla. Hän varoittaa sokeasta uskosta teknologiaan.

“On virhe olettaa, että tekniikka on aina oikeassa eikä virheitä tapahdu. Se ei pidä paikkaansa.”

Tietosuojavastaavien työ on hänen mukaansa usein virheiden etsimistä ja korjaamista.

“Jos virhe havaitaan, sitä tutkitaan ja varmennetaan. Jos heikko kohta löytyy, se yritetään nopeasti paikata niin, etteivät muut kompastu siihen.”

Leivonen korostaa, että yksityisyyden merkitys vaihtelee ihmisestä toiseen.

“Jokainen ihminen pystyy itse parhaiten sanomaan, missä hänen rajansa menevät ja millä tiedolla on hänen mielestään merkitystä yksityisyyden kannalta.”

Hän seuraa tarkasti myös tekoälyyn liittyvää tietosuojakeskustelua. Tietosuojassa korostetaan hänen mukaansa riskiperusteista ajattelua: turvallisuutta pitäisi miettiä jo järjestelmien suunnitteluvaiheessa.

“Välillä voi olla epäselvää, miten laaja-alaisesti sovellukset pääsevät tietoihin käsiksi.”

Tietosuoja ei ole vain organisaatioiden vastuulla. Leivosen mukaan myös yksittäisten ihmisten toiminnalla on merkitystä.

“Jos yksittäinen ihminen on varomaton omien tietojensa suhteen, ei siinä oikein kukaan muu voi auttaa. Ymmärrys tietosuojasta on kansalaistaito, jota voidaan vielä kehittää.”

Hän muistuttaa, että kaikki digitaaliset palvelut eivät vielä täysin toteuta tietosuojan periaatteita.

“Omien tietojen paneminen jollekin sivustolle ei välttämättä tarkoita, että ne poistuisivat sieltä joskus. Internetissä kirjoitettu tieto voi jäädä sinne vuosikymmeniksi.”

Leivonen pitää tärkeänä myös sitä, että ihmiset seuraisivat uutisia ja ajankohtaisia digihuijauksiin liittyviä tapauksia. Sellainen tieto ei koskaan ole turhaa.

“Digihuijareiden temppujen arsenaali kasvaa koko ajan. Vaikka ihminen olisi kuinka valveutunut, on aina olemassa riski kompastua johonkin uuteen jujuun.”

Samalla organisaatioiden pitäisi hänen mukaansa kehittää systemaattisempaa tietojen käsittelyä.

“Organisaatioiden pitää oikeasti huolehtia tallennettujen tietojen elinkaaresta. Tämä tarkoittaa tietojen säännöllistä poistoa niin, etteivät ne jää hillontumaan verkkolevyille tai muualle vuosikausiksi. Jo tämän ymmärtäminen auttaisi paljon.”

Leivoselle tietosuojatyö on ennen kaikkea perusoikeuksien puolustamista.

“On vaikea keksiä merkityksellisempää tehtävää kuin puolustaa henkilötietojen suojaa ja yksittäisten ihmisten oikeuksia. Se on ollut minulle kantava voima koko uran ajan.”

***

Raisa Leivonen palkittiin Vuoden 2025 tietosuojavastaavana Alma Insightsin järjestämässä Tietosuojapäivä 2026 -tapahtumassa 28.1.2026.