Miten binäärinen ajattelu vaikuttaa oikeudellisessa harkinnassa?

Tutkin väitöskirjassani, kuinka länsimaalainen kaksinapainen eli binäärinen ajattelu vaikuttaa oikeudellisessa harkinnassa ja on siten yhteydessä vallankäyttöön sukupuolijaottelun kautta.

Kehitän väitöskirjassani BinaryTech-menetelmän, jolla on mahdollista havainnollistaa, kuinka binääriset kategoriat toimivat vallankäytön tekniikkana oikeudellisessa ajattelussa. Kehittämäni menetelmä pohjautuu pohjoismaiseen feministiseen oikeustutkimukseen ja Karen Baradin toimijuudellisen realismin teoriaan.

Useat tieteenalat ovat osoittaneet binääristen kategorioiden olevan riittämättömiä kuvaamaan todellisuuden monimuotoisuutta. Paitsi feministinen ja queer-tutkimus, myös lääketieteen ja biologian alojen tutkimukset ovat osoittaneet sukupuolen ja seksuaalisuuden olevan monimutkaisempia kuin binäärinen ymmärrys mahdollistaa. Nämä uudet tiedonmuodot eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet oikeuden teorioihin tai oikeusjärjestykseen, jotka yhä nojaavat binääriseen sukupuolikäsitykseen ja uudentavat sitä.

Väitöskirjan tapaustutkimuksissa tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä seksuaalivähemmistöjen osalta ja intersukupuolisten henkilöiden oikeudellista kohtelua sekä sittemmin kuopattua hanketta sukupuolitiedon poistamisesta suomalaisesta henkilötunnuksesta.

Oikeustieteen tukijoiden, lainsäätäjien ja tuomioistuinten tulisi olla tietoisia siitä, miten oikeudelliset kategoriat syntyvät binääriseen logiikkaan nojaten ja miten niitä ylläpidetään binäärisen logiikan avulla oikeudellisessa päättelyssä sekä siitä, millaisia konkreettisia seurauksia niillä on niiden kohteena oleville henkilöille.

En osaa tarkasti sanoa, milloin kiinnostukseni oikeuden ja sukupuolentutkimusta kohtaan heräsi. Ennen väitöskirjaprojektin aloittamista työskentelin verohallinnossa.

Helsingin oikeustieteelliseen tiedekuntaan 2019 tekemäni pro gradu -tutkielma ”Lesbians, Gays, Bi-Sexuals and Transpersons in Strasbourg: The Non-Heterosexual Legal Subject under the Scope of Heterosexual European Convention on Human Rights” antoi osviittaa tulevaisuuden tutkimusintresseistäni. Olin ollut pitkään kiinnostunut yhdenvertaisuuteen liittyvistä teemoista ja oikeudellisesta subjektinmuodostumisesta. Aloittaessani väitöskirjani emeritaprofessori Johanna Niemen ohjauksessa, suunnitelmani oli soveltaa queer- ja feministisiä oikeuden teorioita sekä hyödyntää kriittistä diskurssianalyysia metodina.

Jonkin ajan kuluttua huomasin, että olemassa olevat teoriat eivät mielestäni kyenneet tarjoamaan riittävää metafyysistä ymmärrystä subjektin muotoutumisesta ja vaihdoin teoriakehyksen toimijuudellisen realismin tulkintaan uusmaterialismista. Subjektin muodostumisessa käsitetyt erot nousivat tutkimuksen keskiöön, mitkä erot vaikuttavat miten ja kenelle, ja ketkä hyötyvät erotteluiden olemassa olosta.

Väitöskirjaprojekti on opettanut lukuisia asioita, niin akateemisesti, työelämän kuin henkilökohtaisen elämän osalta. Ennen kaikkea väitöskirjan tekeminen on opettanut kärsivällisyyttä, kykyä syvempään teoreettisfilosofiseen ajatteluun, epävarmuuden sietokykyä ja jatkuvaa uteliaisuutta. Lisäksi tutkimuksen tekemisen yhteisöllisyys on tullut selväksi: mielenkiintoiset keskustelut, luonnosvaiheen teksteihin vastaanotetut kommentit ja konferenssimatkat ovat luoneet pohjan kestäville akateemisille ja henkilökohtaisille ystävyyssuhteille.