Juristina maailman kärsivien puolesta

Kasvoin Punaisen Ristin vapaaehtoisena; liityin jo 13-vuotiaana Järvenpään osastoon. Vuosien varrella sain tehtäviä myös SPR:n luottamusjohdossa. Valmistuttuani juristiksi aloitin urapolkuni urheilun parissa ja sukelsin sitten konsultoinnin maailmaan. Kun SPR:n pääsihteerin paikka avautui syksyllä 2023, päätin hakea tehtävään, jotta voisin antaa järjestölle aiemmissa tehtävissä kertynyttä osaamistani.

SPR:llä on 1800 työntekijää ja yli 20 000 vapaaehtoista. Pääsihteerinä johdan ja kehitän järjestömme työtä. Tehtäväni sisältää myös Kontti-ketjun myymälöiden, Nuorten Turvatalojen ja Veripalvelun päivittäisjohtamista. SPR on yksi kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 191 kansallisesta yhdistyksestä, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä. Pohdimme yhdessä, miten vastaamme yhtenä liikkeenä entistä paremmin äkillisiin katastrofeihin tai toimintaympäristön muutokseen sekä muihin humanitaarisiin avuntarpeisiin. Olen myös Punaisen Ristin EU-toimiston puheenjohtaja. Johdan vaikuttamistyötä Euroopan unionin politiikkaan ja päätöksiin, jotka koskevat toimialuettamme.

Tällä hetkellä maailmalla on käynnissä noin 120 aseellista konfliktia, joista Suomessa seurataan vain muutamaa. Huolestuttavaa on, että siviilien kärsimys vaikuttaa nykyisin olevan normaali osa sodankäyntiä. Sitä ei hyväksytty samalla tavalla vielä parikymmentä vuotta sitten. Kansainvälisten sopimusten mukaan siviilit ja taistelijat pitää kuitenkin erottaa ja sodankäynnin tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaista.

Ensimmäisessä maailmansodassa siviiliuhreja oli vain 10 prosenttia ja toisessa maailmansodassa arviolta 50 prosenttia. 2000-luvulle tultaessa joissakin konflikteissa siviiliuhrien osuus on ollut jopa 90 prosenttia. Valtioilla olisi velvollisuus pysäyttää tämä kehitys, sillä ne ovat päättäneet humanitaarisen oikeuden järjestelmästä. On siis valtioiden vastuulla kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja varmistaa sen toteutuminen.

Kansainvälisessä oikeudessa onkin edelleen paljon kehittämistä: Geneven sopimukset ovat niitä harvoja, jotka kaikki valtiot ovat hyväksyneet. Siksi meillä tulisi olla globaali yhteisymmärrys siitä, mitä säännöt ovat ja mitä niiden rikkomisesta seuraa. Liian usein on niin, että jos oma liittolainen rikkoo niitä, siitä ei ole mitään seuraamuksia.

Piittaamattomuus sodan säännöistä näkyy kaikkialla: myös avustustyöntekijöihin kohdistuneet iskut ovat lisääntyneet. Vuonna 2025 surmattiin yli 300 avustustyöntekijää ympäri maailmaa. Heitä kuoli erityisesti Sudanissa ja Gazassa. Samalla poistettiin edellytykset auttaa tuhansia ja tuhansia ihmisiä, kun avustustyöntekijöitä ei enää ollut.

Vaikea kysymys ovat korkean teknologian autonomiset asejärjestelmät, jotka voivat valita itse kohteensa ja käyttää niihin voimaa ilman ihmisen puuttumista toimintaan. Haluammeko todella, että kone tekee päätöksiä elämästä ja kuolemasta, vai pitääkö ihmisen säilyttää riittävä kontrolli ja harkinta voimankäytössä? Tämä pitäisi ratkaista ennen kuin autonomiset asejärjestelmät leviävät laajaan käyttöön. Nykyinen kansainvälinen humanitaarinen oikeus koskee myös autonomisia aseita, mutta se ei yksin riitä vastaamaan niiden synnyttämiin kysymyksiin. Siksi tarvitaan uusia kansainvälisesti sitovia sääntöjä siitä, millaiset autonomiset aseet on kiellettävä ja millä edellytyksillä muita voidaan käyttää. Vastuu voimankäytöstä on säilytettävä kaikissa tilanteissa ihmisillä – sitä ei voida siirtää algoritmille.

Suomen Punaisella Ristillä on pitkäkestoista kehitysyhteistyötä 11 kansallisen yhdistyksen kanssa erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Kansainvälisissä ohjelmissa ja operaatioissa on tänä päivänä mukana 36 SPR:n avustustyöntekijää. Tavoitteemme on aina vahvistaa paikallista osaamista ja valmiuksia eikä toteuttaa itse ohjelmia kohdemaissa. Esimerkiksi Etiopia on valtava monikulttuurinen maa, jonka kieltä ja kulttuuria ei ulkomaalainen tunne. Siksi tehtävämme on tukea kansallisen yhdistyksen toimintaa. Gazan kenttäsairaalassa taas työskentelee 200 ihmistä, joista vain noin 20 on ulkomaalaisia. Ammattitaitoisesta paikallishenkilöstöstä ei siis ole pula, vaan siitä, että terveydenhuollon infrastruktuuri on tuhoutunut.

Vaikka katson asioita usein juristin näkökulmasta, ei humanitaarinen oikeus ole kaukaista teoreettista pohdintaa vaan avustustyömme perusta. Gazassa ei olisi kenttäsairaalaa ilman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden pykäliä, joiden kautta neuvotella osapuolten kanssa.

Vuonna 2014 olin Malesiassa kouluttamassa eri puolilla Aasiaa toimivien järjestöjen avustustyöntekijöitä humanitaarisesta oikeudesta. Yksi keskeinen teema oli, miten sitä voidaan hyödyntää avun perille saamisessa. Teimme neuvotteluharjoituksia siitä, miten avustuskuljetuksia voidaan toimittaa perille vaikeassa tilanteessa. Konfliktin osapuolilla on velvollisuus sallia humanitaarinen apu, mutta joskus ne päästävät apua vain omille tukijoilleen. Humanitaarisen avun tulee kuitenkin olla puolueetonta ja tarveperusteista eikä poliittista. Avustustyöntekijät joutuvat joskus myös neuvottelemaan viranomaisten ja aseellisten ryhmittymien kanssa. Vuonna 2017 olin puolestaan Ukrainassa rakentamassa maan Punaisen Ristin humanitaarisen oikeuden kouluttajajärjestelmää.

Menin jo nuorena mukaan SPR:n toimintaan, koska halusin lievittää inhimillistä kärsimystä ja olla mukana pelastamassa ihmishenkiä. Uskon, että jokaisen juristin tehtävä on puolustaa oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus on kasvanut sekä maailmalla että Suomessa, siksi apua tarvitaan entistä enemmän.

Syntymävuosi: 1987
Tutkinnot ja arvonimet: OTM, TM
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto 2015
Lempioikeudenala: lääkintä- ja bio-oikeus
Guru: Kansainvälisen Punaisen ristin perustaja Henri Dunant
Jos ei olisi juristi, olisi: lääkäri
Motto: Justice is not self-executing.

Suosittelen
Kirja: Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän
Elokuva: Hotel Rwanda
Podcast: Pod Save the World
Laulu: RÜFÜS DU SOL: No Place
Laji: yleisurheilu
Kuvataiteen teos: Meeri Koutaniemen valokuvasarjat