Huip­puso­vit­te­li­ja käyttää psykologisia keinoja

Päätin ryhtyä juristiksi katsellessani 12-vuotiaana Ally McBeal -sarjaa. Halusin olla samanlainen kuin hän, vapaa ja onnellinen. Ajattelin, että Harvard ja juristin ammatti olisivat lippu ulos pienestä Vammalan kaupungista. Aloin opiskella vimmatusti, nukuin vain muutaman tunnin yössä. Luin tentteihin jopa bileiden lomassa.

Aloitin oikeustieteen opinnot Turussa. Ennen valmistumistani pääsin mukaan Suomen suurimpaan vahingonkorvausoikeudenkäyntiin, asfalttikartellin oikeudenkäyntiin. Pelkästään pääkäsittely käräjäoikeudessa kesti 13 kuukautta ja istuntoja oli kolme kertaa viikossa. Olin oikeussalin nuorin, 24-vuotias. Molemmin puolin salia istui 30 juristia. Toinen puoli yritti saada todistajan näyttämään vähän paremmalta ja toinen huonommalta. Kaikki tiesivät, että hän valehtelee. Mietin tuolloin, eikö asian voisi ratkaista tehokkaammin.

Tajusin, että vaikka juristi selvittäisi asioiden laidan perinpohjaisesti etukäteen, oli lopputulos tuomioistuimessa aina onnenkauppaa, koska lakia tulkitaan aina. Lisäksi yhden tuomarin mielestä näyttökynnys ylittyy ja toisen ei. Päätin, että haluan kehittää prosessin, jonka avulla voisi ratkaista yritysriitoja parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun oikeudenkäynnissä oli tauko, menin ensin tuomioistuinharjoitteluun EU-tuomioistuimeen, sitten tein pro bono -työtä Martti Ahtisaaren CMI-järjestöön. Vuonna 2016 päätin toteuttaa haaveeni: hain ja pääsin Harvardiin. Olin tuolloin 29-vuotias.

Juuri ennen lähtöäni isäni menehtyi vain 64-vuotiaana. Hänellä oli takanaan juuri päättynyt pitkä riita-asia. Ajattelin, ettei kenellekään pitäisi käydä noin kuormittavan oikeudenkäynnin takia. Minulla oli nyt henkilökohtainen syy muuttaa riidanratkaisuja.

Harvardin jälkeen pääsin työskentelemään erään maailman johtavan sovittelijan, Daniel Weinsteinin kanssa. Yleensä sovittelijat toimivat yksin, mutta hänellä oli poikkeuksellisesti oma nelihenkinen tiimi, jonka viides jäsen minusta tuli. Yksi syy valintaani oli kenties se, että kerroin avoimesti isäni kohtalosta ja missiostani muuttaa tapaa ratkaista riitoja. Pääsin apulaissovittelijaksi kolmen miljardin dollarin arvoiseen keissiin, joka sovittiin päivässä. Vertauksen vuoksi: asfalttikartellioikeudenkäynnin arvo oli vain 120 miljoonaa ja se kesti yli 10 vuotta.

Olen muokannut Weinsteinin sovittelutavan Suomeen sopivaksi. Menettely kestää 1–3 viikkoa, josta valmisteluni vie suurimman osan. Itse neuvotteluja käydään vain yhden päivän ajan. Hoidin juuri äskettäin erään 10 miljoonan keissin sovittelun viikossa.

Perehdyn tapaukseen huolellisesti etukäteen, katson todisteet ja mietin juridiset seikat. Pidän huolen siitä, että molemmat osapuolet ottavat omat juridiset ja muut riskinsä varmasti tosissaan. Tätä kautta osapuolten välille muodostuu erojen osalta mahdollisimman suuri alue, jonka sisällä voidaan neuvotella. Neuvottelupäivänä osapuolet voivat testata parasta mahdollista sovintoa. Prosessini eroaa perinteisestä suomalaisesta sovittelusta, jossa sovittelija ei ota kantaa asian juridiikkaan ja saattaa jopa pyytää osapuolilta heidän näkemyksensä euromääräisestä sovintohaarukasta. Tuolloin osapuolille ei tarjota mahdollisuutta neuvotella optimaalisinta lopputulosta. Sovittelen pääasiassa rakennus-, energia- ja vakuutusalan riitoja. Loput 20 prosenttia ovat vahingonkorvaus- tai sopimusliitännäisiä käsitteleviä riitoja, mutta aina yritysten välillä.

Riitatilanteessa yhteys katkeaa, joten aluksi on palautettava yhteys osapuolten välille. Kun se on luotu, he ovat kuin samalla aaltopituudella ja pystyvät myös paremmin omaksumaan toinen toisensa näkemykset. Ihminen on syväohjelmoitu niin, että hän pyrkii luomaan yhteyden toisen ihmisen lisäksi myös fyysiseen tilaan. Sen vuoksi myös miellyttävä sovittelutila on tärkeä.

Saan itse yhteyden asiakkaisiin olemalla aito, oma itseni. Amy Cuddyn artikkelin Connect and Then Lead (Harvard Business Review) mukaan 90 % siitä varianssista, jonka perusteella ihminen päättää, mitä mieltä hän on sinusta, perustuu arvioon kahdesta ominaisuudesta: lämmöstä ja kompetenssista. Ensin pitää näyttää lämpöä ja vasta sitten kompetenssia, jotta vastapuoli päästää ”sisään” eikä pelästy.

Läpimurtokeissini oli Länsimetron riita. Osapuolet olivat yrittäneet neuvotella useita vuosia ja käyttäneet myös sovittelua, joka oli epäonnistunut. Minut pyydettiin mukaan viimeisenä oljenkortena. Käytin sovitteluun kaksi viikkoa valmisteluaikaa ja neuvottelimme yhden päivän. Se oli siinä.

Minulla oli äskettäin pöydällä 1,5 miljardin kansainvälinen energia- ja vakuutusalan riita. Oikeudenkäyntejä oli vireillä sekä Euroopassa että Etelä-Amerikassa. Pyysin Keski-Eurooppalaiset riitapukarit sovittelemaan Suomeen. Kun he ihmettelivät, miksen minä tule heidän luokseen, vastasin: teidät pitää saada poteroistanne toiseen ympäristöön. Varasin heille samasta hotellista huoneet sekä sovitteluun sopivat tilat. Kun he näkivät toisiaan myös epävirallisissa tilanteissa, vihamielisyys hävisi ja tilalle tulivat veljelliset ja sisarelliset tunteet: aivan kuin he olisivat olleet yhdessä yökylässä. Löysimme ratkaisun kahdessa päivässä.

Kun aloitin sovittelijanuran noin yhdeksän vuotta sitten, ei Suomessa ollut markkinoita sovittelulle. Löysin suomalaisista pörssiyrityksistä ainoastaan kolme sovitteluun perehtynyttä juristia, jotka kutsuin puhumaan järjestämääni sovitteluseminaariin. Tilaisuus oli erään hotellin kauniissa talvipuutarhassa ja kuulijoina oli 130 yritys- ja vakuutusalan juristia. Siten sain tunnettuutta ja aloin saada ensimmäisiä keissejä lähinnä rakennusalalta.

Minun oli aluksi vaikeaa saavuttaa miehisten toimijoiden luottamus, koska olin kaunis blondi ja näytin vielä ikäänikin nuoremmalta. Pitchatessani palveluitani joudun edelleenkin ottamaan ulkonäköni esille, koska ihmiset tekevät päätöksensä sovittelijasta ennakkoluulojen eivätkä faktojen perusteella.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että minut valittiin äskettäin Suomen Harvard -klubin presidentiksi. Olen ensimmäinen nainen siinä tehtävässä. Lisäksi olen Sveitsin välitysmenettelykeskuksen sovitteluryhmän varapresidentti.

Jos olisin uudestaan 31-vuotias, perustaisin normaalin asianajotoimiston. Niin rankka oli alkutaipaleeni. Minusta tuntui, että jos sovittelu ei palveluna löisi läpi, enkä saisi keissejä sovittua, olisin ihmisenä ja ammatillisesti täysin hylkiö. Ensimmäiset 7,5 vuotta onnistumisprosenttini olikin 100. Se johtuu siitä, etten anna periksi. Rationaalisesti katsottuna ratkaisu pitäisi nimittäin löytyä aina, koska tapauksissa on taatusti riskiä, jonka osapuolet haluavat pienentää.

Kaikki sukumme naiset ovat olleet sisukkaita. Isoäitini sanoi, että mennään vaikka harmaan kiven läpi. Vaikka en ole saanut yksityiselämässäni aina kaikkea sitä mitä olen halunnut, on se ammatillisessa roolissa pitkälti onnistunut. Kun yrittää riittävän monta kertaa sisukkaasti, saa haluamansa asian läpi.

Syntymävuosi: 1987
Perhe: Koirani Hyrrä
Tutkinnot ja arvonimet: LLM Harvard Law School, 2017; OTM Turun yliopisto, 2012
Lempioikeudenala: Velvoite- ja prosessioikeus
Guru: Isabella Stewart Gardner. Hän rakennutti Bostoniin venetsialaisen palatsin, jonne keräsi yhden italialaisen taiteen suurimmista yksityiskokoelmista. Bostonissa asuessani kävin usein rentoutumassa sisäpihan ihanassa puutarhassa.
Jos ei olisi juristi, olisi: Järjestäisin juhlia italialaisissa palatseissa keskustellen mielenkiintoisten ihmisten kanssa.
Motto: Mikä ei tapa, vahvistaa.

Suosittelen
Kirja: David Brooks: The Social Animal. Se on täydellinen kirja.
Elokuva: Minority Report
Laulu: France Gall: Ella, elle l’a
Laji: Getting lost in the city. Menemme jonkun kaverin kanssa tuntemattomaan ulkomaiseen kaupunkiin, johon eksymme tarkoituksella. Emme tee mitään, mutta puhumme kaikesta. Käyn myös spa’ssa joka päivä.
Kuvataiteen teos: Psyche Revived by Cupid's Kiss -patsas Louvressa.