FutureLaw 2026: Te­ko­ä­ly­agen­teis­ta tuli juristityön seuraava murros

Ensimmäinen FutureLaw järjestettiin Tallinnassa vuonna 2023. Tämän vuoden toukokuussa jo neljättä kertaa järjestetystä tapahtumasta on kasvanut tärkeä legal tech -aktiivien kokoontuminen, jonka innostunut tunnelma kuplauttaa osallistujan kahdeksi päiväksi pohtimaan juridiikan ja juridisten palveluiden tulevaisuutta.

Tekoälystä on viimeisen vuoden aikana tullut monen juristin päivittäinen työkalu. Tekoälyn käyttöä on vauhdittanut juristeille räätälöityjen palveluiden tulo markkinoille. Tämä Legoran, Harveyn, Newcoden ja monien muiden tuotteistama "juristi-AI" on tyypillisesti portaali juristeille hyödyllisiä toiminnallisuuksia: chatGPT-tyyppinen sparrauskaveri, due diligence -työtä vauhdittava sopimusten analysointi ja taulukointi, sekä hakutoiminnallisuus johonkin juridiseen säädös- tai julkaisutietokantaan. Nämä toimialalle suunnatut palvelut on onnistuttu markkinoimaan tavalla, jossa juristeja aiemmin vaivannut epäilys tekoälyn tietoturvasta on muuntunut peloksi jäädä jälkeen kehityksestä.

FutureLaw'ssa tätä juristi-AI:ta eli juristin työhön suunnattua kokoelmaa tekoälytyökaluja esitteli edellä mainittujen yhtiöiden lisäksi useampi muukin toimija. Yhteistä heille oli kumppanoituminen jonkun juristeille tutun sisältöpalvelun kanssa. Näistä esimerkkinä voidaan mainita kansainväliset sisältötalot kuten LexisNexis ja Thomson Reuters. Kumppanoitumisella tunnettujen sisältöpalveluiden kanssa haetaan kilpailuetua: kun kaikki juristi-AI:t toimivat samojen isojen globaalien kielimallien päällä ja tarjoavat keskenään käytännössä samat kyvykkyydet, pääsy suljettuun juridiseen aineistoon voisi tarjota käyttäjille uniikkia lisäarvoa. Valitettavasti juridisen sisällön yhdistäminen kielimalleihin ei nykyisillä teknologioilla vielä toimi saumattomasti, kertoo DLA Piperin osakas Markus Oksanen.

Laajaa toiminnallisuutta tarjoavat juristi-AI-palvelut ovat vieneet huomiota rajatumpaa toiminnallisuutta tarjoavilta palveluilta ja osin korvanneet ne. Esimerkiksi sopimusanalysointia tarjoavia näytteilleasettajia oli FutureLaw’ssa paikalla vain muutama. Sopimusanalysointiin erikoistuneita palveluita haastaa myös globaalien AI-yhtiöiden tulo legal tech -markkinaan. Muun muassa Claude ja Microsoft ovat molemmat lanseeranneet nimenomaan juridiseen käyttöön suunnattuja palveluita. Näiden tyypillisimmät käyttökohteet ovat etenkin sopimusten analysoinnissa.

FutureLaw ei ole vain tekoälytyökalujen näyttely. Suurin osa esityksistä ja keskusteluista koski juristityön tulevaisuutta. Kiinnostavia kysymyksiä ja pohdintoja nousi esiin lukuisia, joista Oksanen nostaa esiin muun muassa seuraavat: Mikä on in-house juristien rooli tulevaisuudessa, kun tekoälyagenttien avulla voidaan tarjota juristitukea suoraan liiketoiminnalle? Mikä on asianajotoimistojen tarjoama lisäarvo tulevaisuudessa, kun asiakkaat vaativat tehokkuushyötyjen näkymistä hinnoissa ja palveluiden sisällöissä? Ovatko asianajotoimistot jatkossakin osakkaiden omistamia yhtiöitä vai pääomasijoittajien rahoittamia teknologiakehittäjiä? Mikä on nuoren juristin ura- ja oppimispolku tulevaisuudessa, kun tekoäly tuntuu korvaavan juuri heidän työtään?

"Nämä pohdinnat ovat aikamme ytimessä. Monessa puheenvuorossa kuitenkin hämärtyi se, mistä teknologiassa pohjimmiltaan on kysymys: uuden arvon luonnista. Juristityö ei ole kakku, joka pienenee siivu siivulta automatisoinnin myötä. Juristityö on arvonluontia. Uudella teknologialla pystymme luomaan lisää arvoa, joka voi olla nopeutta, laajuutta tai syvyyttä. Näihin kaikkiin tekoäly tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia!" Markus Oksanen jatkaa.

Tekoälyagenttien rooli oli tapahtumassa vahvasti esillä. Dittmar & Indrenius Asianajotoimiston Sonja Kojo kuvaa kehityksen suuntaa: "Yritykset rakentavat jo omia agenttiratkaisujaan tehostaakseen työvaiheita. Agentteja voidaan hyödyntää yhä laajemmin, esimerkiksi sopimusneuvotteluissa. Erään paneelikeskustelun johtopäätöksenä hahmoteltiin tulevaisuuden toiveena toimintamallia, jossa agentit tunnistaisivat ja eskaloisivat osana työnkulkua vain merkittävimmät riskit tai poikkeamat yrityksen sisäiselle lakitiimille, jotta sopimusten arkipäiväisempi hallinta olisi yhä vahvemmin liiketoimintavastaavien vastuulla.”

“Jos (ja kun) tekoälyagentit pystyvät suorittamaan kokonaisia työnkulkuja, korostuu tarve suunnitella ja valvoa prosesseja uudella tavalla. Onko tämä Legal Ops:in – eli juridiikan työn organisoinnin ja prosessien kehityksen – renessanssi? Olemmeko siirtymässä aikaan, jossa agentit hoitavat rutiinityön ja juristit keskittyvät orkestroimiseen – prosessien rakentamiseen, reunaehtojen asettamiseen ja laadunvarmistukseen?"

Kojo tuo nuoren juristin näkökulmaa aiheeseen: "Optimisti minussa näkee nykyisen kehityksen opiskelijoille ja nuorille juristeille mahdollisuutena. Kun rutiininomainen tiedon kerääminen ja jäsentäminen, suurten tietomassojen läpikäyminen ja sivusta tarkkaileminen eivät enää ole pääasiallisia oppimisen väyliä, nuoret juristit voivat keskittyä strategisesti vaativampiin ja analyyttisempiin tehtäviin jo aiemmin urallaan. Laajojen asiakokonaisuuksien nopeampi sisäistäminen mahdollistaa syvällisemmän paneutumisen itse oikeudellisiin ongelmiin ja nopeuttaa ammatillista kasvua."

Hän kuitenkin muistuttaa myös varjopuolesta: "Toisaalta kehitys herättää huolen: jäävätkö nuoret juristit ilman sparrausta ja kokeneempien kollegoiden tukea, kun työ entisestään automatisoituu? Oppiminen on perinteisesti perustunut kokeneempien ja nuorempien juristien yhteispeliin, joka on rakentunut hiljaisen, vuosien varrella kertyneen tiedon jakamiseen, osallistamiseen ja yhdessä tekemiseen. Menevätkö tehokkuushyödyt individuaalisen oppimisen edelle? Samalla on syytä pohtia, onko AI:n arvolupaus lopulta eräänlainen troijalainen: vapauttaako se aidosti kapasiteettia vaativampaan ajattelutyöhön vai johtaako se siihen, että tehokkuuden kasvu kasvattaakin yksittäisen henkilön työkuormaa?"

Pohjimmiltaan FutureLaw-tapahtuma oli tietenkin ihmisten kohtaamisia ja keskinäistä innostamista. Sonja Kojo tiivistää tämän osuvasti: "Kaiken teknologisen murroksen keskellä yksi asia korostui jälleen: ihmiset, joihin toiset ihmiset luottavat edelleen enemmän kuin koneeseen. Tekoälyn aikakaudella inhimilliset kohtaamiset ja läsnäolo ovat arvokkaampia kuin koskaan. Konferenssin merkityksellisemmät hetket eivät syntyneet lavalla, vaan jälleennäkemisissä kollegoiden kanssa muun muassa Yhdysvalloista, Saksasta, Espanjasta ja Norjasta."