Raportti: Pohjaveden laatunormien sisällyttäminen Suomen lu­pa­lain­sää­dän­töön ei välttämätöntä

Suomen ympäristökeskuksen, ACTS:n ja Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät pohjaveden laatunormien soveltamisen lähtökohtia, käytäntöjä ja edellytyksiä sekä analysoivat pohjavesiä koskevaa kansallista ja EU-lainsäädäntöä, vallitsevia oikeuskäytäntöjä ja olennaisia Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Hankkeen tulokset tukevat ympäristöministeriössä tehtävää lainsäädäntötyötä.

Pohjaveden laatunormien avulla arvioidaan pohjavesimuodostumien kemiallista tilaa ja tunnistetaan pilaavien aineiden pitoisuuksien nousevia muutossuuntia luokitelluilla pohjavesialueilla. EU-tuomioistuin katsoi Saksassa toteutettavaa moottoritiehanketta koskeneessa päätöksessään (EUTI C-535/18) pohjaveden laatunormin ylittymisen yhdessäkin seurantapisteessä olevan vesipuitedirektiivissä kiellettyä pohjaveden laadun huonontamista ja siten este luvan myöntämiselle kyseiselle hankkeelle. Ympäristöministeriössä on käynnissä lainsäädäntöhanke, jossa pyritään täydentämään kansallista lainsäädäntöä laatunormeihin kytkeytyvällä heikentämiskiellolla.

Selvityksessä kerätyssä sidosryhmäpalautteessa nousi huoli laatunormien nykyistä laajemmasta soveltamisesta. Sitovien laatu- tai muiden pitoisuusnormien tarkoituksenmukaisuutta epäiltiin, ja niiden pelättiin jäykistävän viranomaiskäytäntöjä. Nykyistä lupamenettelyä ja lupien valvontaa koskevaa säädösperustaa pidettiin varsin selkeänä, mutta mahdollisiksi ongelmiksi tunnistettiin mm. tiettyjen muiden toimintojen (joilta ei edellytetä ympäristölupaa) puutteellinen sääntely, ristiriitaiset ohjeistukset, suojelutoimien laiminlyönti toiminnan järjestämisessä sekä valvontatyöhön osoitettujen resurssien riittämättömyys. Laatunormeihin perustuvan ennakkovalvonnan sijaan keskusteluissa korostettiin riskiperusteista lähestymistapaa sekä tapauskohtaista arviointia ja harkintaa.

EU-tuomioistuimen linjauksen mukainen laatunormien käyttö lupaehtona erikseen määritellyissä pohjavesimuodostumissa voisi tulla kyseeseen, jos alueella on olemassa vesipuitedirektiivin vaatimusten mukainen kattava seurantaverkko, jonka avulla toiminnan vaikutukset pohjavesimuodostuman tilaan voitaisiin edustavasti osoittaa. Merkittävällä osalla Suomen pohjavesialueista seurantaa ei kuitenkaan ole järjestetty siten, että edustava näytteenotto pohjavesimuodostuman tasolla olisi mahdollista. Lisäksi ei ole todennäköistä, että yksittäisestä seurantapisteestä mitatut pitoisuudet voisivat kuvata koko pohjavesimuodostuman tilaa. Tästä syystä laatunormien vertailu mitattuihin pitoisuuksiin näytepistekohtaisesti esimerkiksi osana velvoitetarkkailua ei ole yleensä mielekästä eikä pohjaveden suojelun näkökulmasta tarpeellista. Laatunormeihin kytkeytyvän heikentämiskiellon sijaan tarvetta olisi lähinnä pohjaveden suojelua koskeville selkeille, kansallisille lainsäädännön tulkintaohjeille.

Lähde: valtioneuvoston tiedote.