”Haluan tehdä Tuomioistuinlaitoksesta houkuttelevan työpaikan”
NIMITYSUUTISET | Tasavallan presidentti on nimittänyt Anu Koivuluoman Itä-Suomen hallinto-oikeuden ylituomariksi. Seitsemän vuoden määräaika alkoi 1.5.2024.
UUDEN VIRAN OPETTELU ja uusiin ihmisiin tutustuminen vie tietysti eniten aikaa näin alkuun. Itä-Suomen hallinto-oikeus on kuitenkin yli 80 ihmisen työpaikka. Olen työskennellyt täällä aikaisemminkin, kunnes reilu kahdeksan vuotta sitten lähdin muihin tehtäviin. Vastaanotto on ollut oikein lämmin. Ensimmäisenä päivänä oli johtoryhmän kokous ja sain eri osastoilta lyhyet tilannekatsaukset, joihin olen nyt päässyt syventymään. Viraston ja tuomioistuimen osalta täytyy selvittää tilannekuva eli missä mennään. Itä-Suomessa käsittelyajat ovat lyhyitä, mikä on todella hyvä asia.
Täällä Kuopiossa on edelleen tuttuja työkavereita, mutta paljon on myös uusia ihmisiä. Ja nykyisen etätyön yleisyyden takia kaikkien kasvot eivät ihan heti tule tutuiksi. Itäsuomalaisissa parasta on aitous ja lupsakkuus. Täällä ei tärkeillä turhan takia, vaan ihmiset kohtaavat toisensa rehellisesti. Arki on muuttunut ihan konkreettisesti niinkin, että muutin osittain Kuopioon. Mieheni ja toinen kotini on Tampereella.
HAKUPROSESSI YLITUOMARIN TEHTÄVÄÄN oli pitkä, joten olen joutunut miettimään paljon omia vahvuuksiani. Näkisin, että erityinen vahvuuteni on kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Tämä ominaisuus on kehittynyt aiemmissa tehtävissäni: vuodet oikeusministeriössä ja Tuomioistuinvirastossa olivat todellisia näköalapaikkoja koko Tuomioistuinlaitokseen ja oikeushallintoon. Minulla on kattava tilannekuva koko Tuomioistuinlaitoksesta ja kaikki Suomen 36 tuomioistuinta ovat minulle tuttuja, joten tiedän varsin hyvin, mitä meidän laitokselle kuuluu ja millaisia kehittämisen tarpeita on.
Uuden tehtävän hoitaminen vaatii minulta myös perspektiivin vaihtamista. Tärkein tehtäväni on nyt katsoa yksittäisestä yksiköstä isompaan kuvaan päin, kun aiemmin näkökulmani oli päinvastainen. Uutena – ja todella konkreettisena muutoksena – on tullut myös henkilöjohtaminen.
MINULLA EI OLE KOSKAAN OLLUT mitään muita urasuunnitelmia tai opiskeluvaihtoehtoja kuin juridiikka. En osaa selittää, miksi tunne siitä oli niin vahva. Tiesin sen jo yläasteella, vaikken osannut sanoa, mikä oikeudenala minua kiinnostaa eniten. Suvussamme ei vielä silloin ollut juristeja. Lukion jälkeen pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään oikeustieteelliseen. Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun ole tarvinnut myöhemminkään pohtia, oliko valinta oikea. Kyllä se oli.
Heti valmistuttuani hain auskultointipaikkaa ja se löytyi täältä Kuopiosta, joka onkin vahva tuomioistuinkaupunki. Ihastuin tuomioistuintyöhön, mutta hallinto-oikeuteen päätyminen oli eräänlainen hyppy tuntemattomaan. Moni hakeutui auskultoinnin jälkeen hovioikeuteen, mutta minä halusin kokeilla jotain erilaista. Niinpä hakeuduin hallinto-oikeuteen, vaikka minulla ei vielä tuolloin ollut tarkkaa käsitystä sen toiminnasta. Se sai minut innostumaan ja samalla löysin itselleni parhaiten sopivan oikeudenalan.
TÄRKEIN KÄÄNNE URALLANI ON OLLUT ilman muuta se, kun päätin lähteä oikeusministeriöön töihin reilu kahdeksan vuotta sitten. Siinä vaiheessa olin tehnyt tuomioistuinharjoittelun ja ollut yhteensä kuusi vuotta hallinto-oikeudessa esittelijänä ja tuomarina. Vuonna 2015 Suomeen alkoi tulla paljon turvapaikanhakijoita. Jo tuolloin oli tiedossa, että Maahanmuuttovirasto tulee tekemään kielteisiä päätöksiä, ja koska päätöksistä oli mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, myös asiamäärät tulisivat lisääntymään. Uudessa tilanteessa tarvittiin muutoksia myös lainsäädäntöön, joten oikeusministeriöön haettiin hallinto-oikeuden tuntemuksen omaavaa erityisasiantuntijaa vuoden määräajaksi. Hain ja tulin valituksi.
Lähdin oikeusministeriöön aidosti yhdeksi vuodeksi, mutta se venähti, koska minulle avautui mahdollisuus osallistua erittäin mielenkiintoisiin projekteihin, muun muassa hallinto-oikeuksissa päivittäin sovellettavan prosessilain valmisteluun. Silloin ymmärsin, ettei samanlaista mahdollisuutta tule enää toista kertaa. Sen jälkeen pääsin osallistumaan vielä Tuomioistuinviraston perustamista koskevan lakihankkeen valmisteluun, mikä sekin oli ainutlaatuinen mahdollisuus. Päätin hakea virkaa uudesta virastosta ja luopua tuomarinvirastani Kuopiossa.
NYKYISESSÄ TEHTÄVÄSSÄNI HALUAN näiden seitsemän vuoden aikana vaikuttaa siihen, että Tuomioistuinlaitos olisi houkutteleva työpaikka sekä valmistuville juristeille että kokeneille ja uutta suuntaa omalle uralleen hakeville juristeille. Tätä ilosanomaa haluan levittää eteenpäin. Se tarkoittaa, että tehtävien pitää olla mielenkiintoisia ja työhyvinvointiasioiden pitää olla kunnossa. Olen aidosti sitä mieltä, että Tuomioistuinlaitoksessa tehdään mielenkiintoista ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta. En tiedä, onko oikeusvaltiossa kovin paljon muita tärkeämpiä tehtäviä.
—
HENKKARIT:
Syntymävuosi: 1983
Perhe: Puoliso
Tutkinnot ja arvonimet: Oikeustieteen maisteri, varatuomari
Lempioikeudenala: Hallinto-oikeus
Jos ei olisi juristi, olisi: Pohdin tarvittaessa
Motto: Luota itseesi
Suosittelen
Kirja: Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat
Musiikkikappale: Nälkämaan laulu (Vesku Jokinen & Sundin Pojat)
Podcast: Tuomarilla on asiaa
Elokuva: Rölli ja Metsänhenki
Urheilulaji: Pesäpallo
Kuvataiteen teos: Reidar Särestöniemen teokset
Kirjoittaja Juha Riihimäki
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen keskiviikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!