Yleissitovan työ­eh­to­so­pi­muk­sen nou­dat­ta­mis­vel­vol­li­suus

Järjestäytymättömän yrityksen on noudatettava työsuhteiden vähimmäisehtoina asianomaisen alan yleissitovaa työehtosopimusta

Työehtosopimuksen solmineen yrityksen tai työnantajaliiton on toimitettava työehtosopimus sosiaali- ja terveysministeriöön (STM). Ministeriön yhteydessä toimiva yleissitovuuden vahvistamislautakunta päättää siitä, mitkä työehtosopimukset ovat yleissitovia. Yleissitovuuden edellytyksenä on, että työehtosopimus on valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustavana pidettävä. Nämä vaatimukset tarkoittavat sitä, että yrityskohtainen työehtosopimus ei voi olla yleissitova. Asianomainen ala määräytyy työmarkkinakäytännön mukaan, ja edustavuuden pitää vähimmillään olla vähän alle 50 prosenttia laskettuna järjestäytyneiden yritysten työntekijämäärästä kyseisen työehtosopimuksen soveltamisalueella.

Kullakin alalla vain yksi työehtosopimus kerrallaan voi olla yleissitova. Niitä on yhteensä noin 160.

Kuten edellä on todettu, täytyy yleissitovaa työehtosopimusta noudattaa työsuhteiden vähimmäisehtoina. Oikeuskäytännön mukaan työsuhteiden ehtoja tarkastellaan tällöin ehto kerrallaan. Tässä ei siis riitä se, että ehdot ”kokonaisuutena katsoen” täyttävät edellä kerrotun vaatimuksen.

Jos työnantaja on solminut yrityskohtaisen työehtosopimuksen ammattiosaston tai vastaavan alueellisen tai muun alayhdistyksen kanssa, on yleissitovuutta siitä huolimatta noudatettava. Asia on päinvastoin, jos yrityskohtainen työehtosopimus on solmittu valtakunnallisen työntekijä- tai toimihenkilöliiton kanssa. Tällöin yleissitovasta työehtosopimuksesta ei siis tarvitsee välittää.

Vaikein järjestäytymättömän yrityksen arvioitavaksi tuleva kysymys on se, mitä tarkoitetaan ”asianomaisella alalla”. Jos kysymyksessä on perinteinen toimiala, on tämä kysymys useammin melko selvä. Sielläkin voi kuitenkin tulla eteen tulkinnanvaraisia tilanteita.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:21 oli kysymys maa- ja vesirakennusalalla toimivasta yrityksestä, jonka kaksi työntekijää kuljettivat kuorma-autoilla lastia satama-alueella. Yritys sovelsi heihin toimialansa mukaista maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Korkeimman oikeuden mielestä (äänin 4–1), tämä oli mahdollista.

Työntekijöiden vaatimuksena oli ahtausalan työehtosopimuksen noudattaminen. Päätöksen perusteluissa todettiin, että työntekijöiden suorittama työ ei ollut niin paljon erillään yrityksen päätoiminnasta, että viimeksi mainittua työehtosopimusta olisi pitänyt noudattaa. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos olisi ratkaissut asian päinvastoin.

Työntekijöiden vaatimusta vastaavaan lopputulokseen on päädytty korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1990:180, jossa lasitehtaan yhteydessä toimivan kahvilan osalta on katsottu, että siellä tuli noudattaa muuta, kuin yrityksen päätoimialan mukaista työehtosopimusta, eli majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimusta. Pääperusteena oli se, että kahvilatoiminta oli yrityksen muusta toiminnasta erillään oleva osa.

**

Varatuomari Harri Hietala (sopla.fi) on osallistunut monipuolisesti työehtosopimusneuvotteluihin, neuvontaan, asianajoon ja työlakien valmisteluun sekä niiden noudattamisen valvontaan. Hietala on kirjoittanut lukuisia työlainsäädäntöä käsitteleviä teoksia. Asianajaja, varatuomari, opetusneuvos Keijo Kaivanto on päivittäin tekemisissä haastavien työoikeudellisten kysymysten kanssa ja kirjoittanut useita työoikeutta käsitteleviä kirjoja yli 35 vuoden ajan.

Työsopimus ja johtajasopimus (Hietala – Kaivanto, Alma Talent, 2021)

Työpaikalla nähtävänä oltava lainsäädäntö 2022 (Hietala – Kaivanto, Alma Talent, 2021)