Tutkimus: Kuntien itsehallinnon asema on vahva, mutta ei selvärajainen

Itsehallinnon perustuslaillisten vähimmäisvaatimusten toteutumisen osalta tulee kiinnittää huomiota kuntien päätöksenteon kansanvaltaisuuteen ja niiden oikeuteen päättää itsenäisesti taloudestaan ja hallinnostaan. Väestön ikääntyminen ja keskittyminen haastavat kuntia lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisessa.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkimuksessa tarkasteltiin kuntien itsehallinnon laajuutta etenkin kasvatus- ja opetustoimen palvelujen kautta, kuntalaisten osallisuuden toteutumista, kuntien palvelutuotannon järjestämismahdollisuuksia sekä keinoja, joilla kunnan toiminnan valvontaa – niin omavalvonnan kuin viranomaisvalvonnankin osalta – voitaisiin kehittää kunnan asukkaiden perusoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi ilman, että kunnallista itsehallintoa heikennettäisiin olennaisesti.

Kuntien väestökehitys johtaa tarpeeseen pohtia kasvatus- ja opetustoimen erilaisia järjestämistapoja. Järjestämistä ohjaavat lasten oikeuksien toteutuminen ja järjestämisen kustannukset, mutta käytännön ratkaisuissa kunnilla on laaja päätäntävalta. Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa tulee huomioida päätösten vaikutukset paitsi opetustoimen palvelujen laatuun myös kuntien elinvoimaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

- Lähitulevaisuudessakin varhaiskasvatus ja perusopetus tullaan järjestämään suurimmassa osassa kuntia vähintäänkin oman kunnan alueella. Kunnat kohtaavat kuitenkin haasteita ammattitaitoisen työvoiman saatavuudessa, arvioi professori Anssi Keinänen.

Kuntalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen kunnan päätöksentekoon on keskeisin kunnallisen itsehallinnon osatekijä. Jotta kuntalaiset voivat käyttää osallistumis- ja vaikuttamisoikeuttaan, on välttämätöntä, että kuntalaiset saavat kuntaa, sen asioita ja päätöksentekoa koskevaa tietoa kunnan viranomaisilta.

Tutkimuksen perusteella kuntalaisten osallisuus jää lainsäädännössä abstraktiksi suositukseksi, joka ei näy konkreettisesti esimerkiksi viranomaissuosituksissa kunnan hyvinvointikertomuksen sisällöstä. Asianosaisten kuulemista lukuun ottamatta laajempaa kuntademokratiaan liittyvää osallistamisen turvaamista ei ole sanktioitu.

Kunnan tulee järjestää lakisääteiset palvelunsa alueensa tarpeita vastaavalla tavalla. Kunnan toiminnan järjestämistä määrittää arvioinnin, seurannan ja kehittämisen limittynyt sykli. Tätä sykliä tulisi sekä kuntalaisten että valtion pystyä arvioimaan. Raportissa onkin esitetty harkittavaksi, tulisiko kuntalain tasolle ottaa säännös perusoikeusvaikutusten raportoinnista, jotta myös kuntalaisilla olisi mahdollisuuksia arvioida, miten kunta on toteuttanut kuntalaisten perusoikeudet ja millaisia valintoja on jouduttu perusoikeuksien optimoinnin suhteen tekemään. 

Tutkimushankkeessa tunnistettiin kuntien itsehallintoon ja kuntalaisten perusoikeuksien toteutumiseen liittyviä ongelmia ja mahdollisia kehittämismahdollisuuksia ongelmien vähentämiseksi.

”Kuntien itsehallinnon korostaminen suosii kuntien vapaaehtoisia toimenpiteitä. Tällöin seurauksena voi kuitenkin olla kuntien toiminnan eriytyminen entisestään. Voimakkaampien sääntelykeinojen käyttö edesauttaa sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaista toteutumista, mutta kaventaa samalla väistämättä kuntien itsehallintoa ja toimintamahdollisuuksia.” arvioi professori Keinänen vaihtoehtoja kuntalaisten osallistamisen ja perusoikeuksien yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi.

”Tutkimuksesta saatiin hyviä ajatuksia jatkokeskustelulle yhtenäiskuntamallin tulevaisuudesta ja vaihtoehdoista. On löydettävä keinoja, miten toisaalta turvaamme perusoikeussidonnaiset palvelut ja samalla kunnioitamme kunnallista itsehallintoa,” toteaa tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Minna-Marja Jokinen valtiovarainministeriöstä.

Lähde: valtioneuvoston tiedote.