”Tuottavuuden lisääminen on ainoa vaihtoehto”

Kelan pääjohtajana haluan olla johtamassa teknologian murrosta ja varmistaa, että kaikki menee juridisesti oikein. Tekoäly ja automaatio lisääntyvät, ja ne luovat erilaisia haasteita hallinnolliseen päätöksentekoon. Tekoäly auttaa esimerkiksi käyttäjäprofiilin tunnistamisessa ja tietää, millaiset asiat asiakasta kiinnostavat ja millaista palvelua hän on halukas käyttämään. Se voi antaa päätöksiä nopeammin ja tarkemmin, kunhan laadunvarmistuksesta pidetään huolta.

Tehokkuuden, tuottavuuden ja palvelun laadun parantamisen rinnalla on ymmärrettävä kansalaisten oikeutettu huoli yksityisyydestä ja siitä, mihin heidän tietojaan käytetään. Meillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä kehityksessä mukana. Toinen tie on teknologinen ja taloudellinen taantuminen, jolloin joku muu ottaa ylivallan. Tieto on valtaa, ja jos kaikki tieto ja osaaminen on meidän maamme ja EU:n ulkopuolella, siinä ei hyvin käy.

Vuonna 2023 alkanut iso tietojärjestelmähanke Eepos tulee kestämään koko pääjohtajakauteni. Sen toteutuminen tulee aika pitkälti määrittämään sen, miten onnistun tehtävässäni. Samalla se tulee leimaamaan uraani ja mitä siitä muistetaan – kyseessä on uhka vai mahdollisuus -tyyppinen tilanne.

Suomen suurin haaste tulee olemaan entistä tarkempi resurssien jakaminen. Sanon suoraan, ettei meillä ole varaa jatkaa samalla tavalla kuin olemme tottuneet asioita tekemään. Yhteiskunnan palvelujen rahoittamiseksi ei ole tarpeeksi työtä tekeviä ihmisiä. Demografinen muutos näkyy kahdella tavalla: meillä on sekä enemmän hoidettavia, mikä heijastuu sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän käyttöön, että vähemmän ihmisiä tekemässä tarvittavia töitä. Mielestäni tämä resurssikysymys on aivan keskeinen asia, eikä sitä voi oikein muuten ratkaista kuin tuottavuutta lisäämällä.

Syntyvyyden nostaminen on vaikeaa ja maahanmuutto on poliittisesti hyvin herkkä aihe. Vaikka Suomi ottaisi vastaan enemmän maahanmuuttajia, ei ole takeita siitä, pystyvätkö nämä ihmiset korkeaa lisäarvoa tuottavaan työhön. Olen vähän vanhakantainen ja ajattelen, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin kääriä hihat ja tehdä enemmän hommia. Sillä tavalla Suomi on ennenkin selvinnyt vaikeista ajoista. Ei se ole mikään taikatemppu: kun rahat hupenevat, täytyy paiskia lisää duunia.

Minulla on aina ollut aito kiinnostus juridiikkaan, mutta olen vähän tällainen moniottelija. Lukion jälkeen pääsin arvosanoilla sekä oikeustieteelliseen että lääketieteelliseen tiedekuntaan, ja kun opintojen aikatauluja pystyi yhteensovittamaan, päätin mennä molemmissa loppuun saakka. Opiskeluaikana annoin itselleni kolme vaihtoehtoa: lääketeollisuus, terveydenhuollon hallinto tai sitten vakuutusbisnes. No, ensimmäiset 11 vuotta olin lääketeollisuudessa, sen jälkeen 25 vuotta sairaalassa ja nyt seuraavat seitsemän vuotta vakuutusbisneksessä. Näiden vuosien aikana olen oppinut melkoisesti johtamisesta, yhteiskunnan toiminnoista ja isojen instituutioiden toimintatavoista.

Yksi käännekohta urallani oli kieltäytyminen kansainvälisistä lääketeollisuuden töistä. Työt olisivat olleet ympäri maailmaa, mutta kotona oli vaimo ja kaksi pientä lasta. Jäin Suomeen, ja muutaman vuoden jälkeen siirryin sairaalamaailmaan. Erikoistuin kliiniseen farmakologiaan ja lääkehoitoon. Minulla olisi ollut hyvä kliinisen lääketieteen akateeminen ura edessä, mutta kuukausi erikoislääkärin papereiden saamisen jälkeen olin HUSin laboratoriotoimintojen hallinnollisen osastonylilääkärinä virassa HUSlab-liikelaitosta rakentamassa.

Toinen tärkeä päätös oli oikeustieteen väitöskirja. Sen jälkeen tein erilaisia professuureja ja päädyin osa-aikaiseksi terveysoikeuden professoriksi Helsingin yliopistoon. Akateemista pätevyyttä tuli sen verran, että kelpasin asiantuntijatehtäviin sekä eduskuntaan että ministeriöön ja maailmallekin.

Pidän itseäni aika helppona, joskin vaativana työkaverina, enkä mitenkään erityisen hankalana ihmisenä. Ja toisaalta jos juristin määrittelee ”hankalaksi”, sehän on täysin näkökulmakysymys, onko hankaluus ansio vai ongelma. Vastapuolen kannalta hankala asianajaja voi asiakkaan kannalta olla tosi hyvä.

Kymmenen vuotta hallintoylilääkärinä oli itselleni välillä melkoista poliisin hommaa. Siihen mahtui tiukkoja puhutteluja, kurinpitotoimia ja irtisanomisia. Joitain ihmisiä pantiin myös oikeasti syytteeseen erilaisista rikoksista. Sairaalan organisaatiolle se ei ehkä ollut niin tuttua hommaa kuin juristille. Heti kun aloitin HUSissa, jouduin selvittämään ”myrkkyhoitajakeissiä”, ja todennäköisesti kyseinen hoitaja oli tappanut HUSissakin muutaman potilaan. Selvitettävänä oli välillä potilastietojen urkintaa, lääkevarkauksia ja välillä seksuaalisen ahdistelun tapauksia. Ja kun tällaisia tilanteita hoitaessa on sekä lääkärin että juristin roolissa, niin kyllähän siinä maine kasvaa.

Johtamisessa keskeistä on tietysti ihmisten mukaan saaminen. Johtaminen on vaikuttamista ja sitä, että saa ihmiset tekemään asioita, jotka ovat organisaatiolle tarpeellisia. Erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaista johtamista, ja korona-aika oli kova kriisijohtamisen testi. Onnistuimme mielestäni tosi hyvin, sillä todellisuudessa ennen rokotteita keväästä 2020 kevääseen 2021 koronakuolleisuus oli noin 3,5 prosenttia. Epidemian hyvällä hallinnalla pelastettiin 5000–7000 ihmishenkeä Etelä-Suomessa.

Ja vaikka pari vuotta myöhemmin koronatöissä olleita ihmisiä jouduttiin karsimaan isolla kädellä, suurin osa oli kokemukseensa HUSissa tyytyväisiä ja kiitollisia. Helsingin Sanomien väitteet siitä, että organisaatiostani olisi lähtenyt kokeneita lääkäreitä ja vaihtuvuus olisi ollut suuri, eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi radiologien lähtövaihtuvuus oli 2024 nolla prosenttia, jos eläkkeelle jäämisiä ei huomioida, ja käytännössä myös kaikki erikoistuvat halusivat jäädä HUSiin töihin.

Tietysti suurien muutosten ja toistuvien muutosneuvottelujen aikana joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä. Korona toi diagnostiikkakeskukseen lisärahaa ihan tolkuttomasti, ja mekin uudistimme palkkausjärjestelmää niin, että suoritusperusteinen palkkaosuus kasvoi merkittävästi. Tietenkään se ei jakautunut tasaisesti. Se suututti joitakuita ja uudistusta väitettiin epätasa-arvoiseksi. En kuitenkaan näe suurta yhteiskunnallista vääryyttä siinä, että kolmen ihmisen työt tekevä saa kahden ihmisen palkan.

Syntymävuosi: 1962
Perhe: juristivaimo, kaksi lasta (juristitytär ja lääkäripoika) ja kaksi lastenlasta
Tutkinnot ja arvonimet: lääk.tri 1989 (Ty), oik.tri 2002 (HY), dosentuureja viideltä eri alalta (kolme lääketieteestä, kaksi oikeustieteestä)
Lempioikeudenala: hallinto-oikeus
Guru: Alex Ferguson
Jos ei olisi juristi, olisi: lääkäri

Suosittelen
Kirja: Sadan vuoden yksinäisyys (Gabriel García Márquez)
Elokuva: Taru Sormusten Herrasta – Kuninkaan paluu (Peter Jackson)
TV-sarja: Sadan vuoden yksinäisyys (Netflix)
Podcast: Tiedekulma podcast (Hy)
Laulu: The Night They Drove Old Dixie Down (The Band)
Urheilulaji: jalkapallo
Kuvataiteen teos: Toipilas (Helene Schjerfbeck)