”Tietosuoja ei tihku seksiä, mutta on organisaatiolle menestystekijä”
JURISTIKIRJE ONNITTELEE | Tietosuoja-asioiden todellinen grand old lady Helena Eronen palkittiin elämäntyöstään tammikuussa. Hän toivoo, että tietosuojasta käytävä keskustelu ei olisi vain kuivaa jargonia, vaan ymmärrettävää ja helposti sovellettavaa.
”Se oli todellinen hyppy suoraan syvään päätyyn.”
Näin kuvailee uransa alkua Tietosuojan elämäntyöpalkinnon saanut Helena Eronen. Alun perin Eronen oli ajatellut ryhtyvänsä historian tutkijaksi, ja hän oli ollutkin pätkätöissä Joensuun maakunta-arkistossa.
Kesällä 1989 Erosta pyydettiin Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin arkistosihteerin viransijaiseksi, ja tehtävään kuuluivat myös potilaskertomusarkiston esihenkilötehtävät. Eronen mietti, että mikäs siinä. Hän oli vasta 25-vuotias.
Tuolloin oli voimassa laki yleisten asiakirjain julkisuudesta, henkilörekisterilaki ja arkistolaki sekä ohjeita potilasasiakirjojen laatimisesta ja käsittelystä.
Arkistosihteeri sanoikin itsensä irti ja virka tuli avoimeen hakuun. Eronen haki sitä ja hänet valittiin. ”Minusta tuli yksikön päällikkö ja jouduin ottamaan roolia esihenkilönä ja opettelemaan uusia lakeja ja asetuksia nopeassa tahdissa.”
Tiukat paikat ja tietosuojan kehitys
1990-luvun alussa moni asia muuttui. Vuonna 1992 voimaan tullut laki potilaan asemasta ja oikeuksista tarkoitti sitä, että potilastietojen saamiseen tarvittiin suostumus.
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri kertoi muutoksesta terveyskeskuksiin kirjeellä, jossa oli potilaskertomusarkiston esihenkilön eli Erosen nimi.
Sen jälkeen hän alkoi saada kiukkuisia soittoja.
”Siinä oli monta kertaa puhelimessa kuunnellessa tukka takana”, hän muistelee nyt. Se ei ollut nuorelle esihenkilölle helpoin tilanne, mutta linja piti. Potilaan oikeuden ja tietosuojan puolustaminen kuului Erosen tehtävään.
1990-luvun loppu toi lisää muutoksia. Henkilötietolaki ja julkisuuslaki muovasivat työnkuvaa perusteellisesti, ja tietosuoja alkoi saada rakennetta. Samalla hahmottui Erosen ura.
”Kaikki alkoi sujua tosi kivasti, ja sain vastuulleni puhelinvaihteen, neuvonnan ja kuljetuskeskuksen. Työ suoraan sanottuna koukutti minut. Opin samalla paljon vuorovaikutustaidoista.”
Eronen puhuu lämpimästi kollegoistaan sekä hallintoylihoitajasta ja johtajaylilääkäristä, joiden kanssa hän pohti paljon tietosuojaan liittyviä kysymyksiä.
Käännekohtia
Vuosituhannen vaihteessa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri teki jotain poikkeuksellista. Se nimitti todennäköisesti ensimmäisenä sairaanhoitopiirinä Suomessa tietosuojavastaavan, vaikka tehtävä ei vielä tuolloin ollut lakisääteinen.
”Puhuin asiasta johdolle. Minua neuvottiin tekemään hallitukselle esitys asiasta.”
Eronen teki työtä käskettyä ja se oli käännekohta hänen uransa kannalta. Erosesta tuli ensimmäinen sairaanhoitopiiriin nimitetty tietosuojavastaava.
Vuonna 2003 Eronen siirtyi Oulun yliopistolliseen sairaalaan arkistotoimenjohtaksi ja vastuualue laajeni. Samaan aikaan käyttöön tulivat myös Kanta-palvelut, ja sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti potilasasiakirjajärjestelmien kehittämishankkeita.
”Toimin hankkeen projektipäällikkönä ja olin mukana useissa muissa työryhmissä. En ole urallani koskaan suunnitellut mitään millään tavalla, vaan tarttunut eteen tulleisiin tilaisuuksiin.”
Ympyrä sulkeutuu
Vuonna 2012 Eronen siirtyi Kuopion yliopistolliseen sairaalaan kehittämispäälliköksi. Pitkä periodi arkistotyön parissa jäi taakse, ja tilalle tulivat tietojärjestelmien ja sähköisen arkistoinnin kehittämistehtävät sekä tietosuojavastaavan tehtävät.
Elämä kuitenkin muutti suuntaa dramaattisella tavalla reilu neljä vuotta myöhemmin, kun Erosen puoliso kuoli. Kaksi samassa taloudessa asuvaa lasta, joista toinen alaikäinen, ja pitkät työmatkat tekivät arjesta hankalaa. Eronen alkoi etsiä töitä Joensuusta.
Hän huomasi, että Itä-Suomen yliopistoon oli avautunut tietosuojavastaavan tehtävä.
”Hain paikkaa ja sain sen. Se tarkoitti sitä, että jouduin yli 50-vuotiaana opettelemaan kokonaan uudenlaisen maailman eli tieteellisen tutkimuksen.”
Eronen on ollut vuodesta 2018 pysyvänä asiantuntijana yliopistonsa tutkimuseettisessä toimikunnassa. Kokemus on ollut hänen mukaansa kasvattava ja silmiä avaava.
”Nyt ymmärrän paljon paremmin sen, mitä tutkimustyö oikeasti on, miten kovassa paineessa tutkijat tekevät työtään ja miten paljon siihen kuuluu eri asioita. Suosittelen samaa kaikille muillekin yliopistojen tietosuojavastaaville.”
Erosen ura jakautuu kolmeen vaiheeseen: arkistotyöhön, tietojärjestelmien kehittämiseen ja yliopistomaailmaan. Viimeisen myötä ympyrä on sulkeutunut, sillä hän on itse valmistunut Joensuun yliopistosta, nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta.
Positiivisen kautta
Tietosuoja-asiantuntijalta vaaditaan substanssiosaamista, mutta Eronen korostaa yhtä asiaa ylitse muiden: vuorovaikutusta.
”Monesti saatetaan ajatella, että tietosuoja hankaloittaa työtä ja estää kaiken järkevän tekemisen. Olen yrittänyt opetella puhumaan tietosuojaan liittyvistä asioista myönteisesti.”
Se on vaatinut pitkäjänteistä harjoittelua ja monesti on vaikeissa tilanteissa pitänyt miettiä, miten sanansa asettelee. Eronen myöntää, että nuorempana hän saattoi esittää asiat turhankin särmikkäästi, mutta uskoo, että vuosien myötä pahimmat särmät ovat hioutuneet.
Hän viittaa entisen tietosuojavaltuutetun Reijo Aarnion oivalliseen tiivistykseen ”tietosuoja on menestystekijä.” Juuri siitä Erosen mielestä kaikessa on kysymys – vaikka tietosuoja ei olekaan myyvä aihe.
”On totta, että tietosuoja ei tihku seksiä eikä siitä saa OnlyFans-tiliä”, hän naurahtaa.
”Siitä huolimatta sillä pitäisi olla myönteinen kaiku. Kyse ei saa olla jargonista ja pelkästä pykälien luetteloinnista, vaan tietosuoja on sidottava läheisemmin käytäntöön ja osaksi arkea helposti omaksuttavalla tavalla.”
Odotusta ilmassa
Erosen työ yliopistolla jatkuu vielä muutaman vuoden ennen eläkkeelle siirtymistä. Myös odotuksia on.
”Minä ja monet tutkijat odotamme kuumeisesti tärkeää tietosuojaan liittyvää tulkintaa eli milloin pseudonyymiä ja koodattua tietoa ei katsota enää henkilötiedoksi.”
EU-tuomioistuin on jo todennut, että kaikki pseudonyymi tieto ei ole henkilötietoa, mutta Euroopan tietosuojaneuvoston tulkinta ja ohjeistus ovat vielä tulossa. Se voi muuttaa käytäntöjä merkittävästi.
Nyt tilanne on se, että jos yliopistoon saapuu vahvasti koodattu aineisto, joka koodataan uudelleen ja lähetään toisille tutkijoille analysoitavaksi, aineisto katsotaan edelleen henkilötiedoksi.
”Se tekee tietojen käsittelystä ja tutkimustyöstä paljon raskaampaa.”
Tietosuojapäivässä tammikuussa elämäntyöpalkinnon odottaminen ja oikeaan aikaan penkistä nouseminen jännittivät niin paljon, että osa palkinnon perusteluista meni ohi. Sen hän kuitenkin muistaa, että perusteluissa Aarnio sanoi häntä ”tietosuojan grand old ladyksi”. Se hymyilyttää.
Ja kun yliopiston viestintä julkaisi uutisen Erosen saamasta palkinnosta, kauniiden viestien tulva yllätti.
”Niitä lukiessa meni roska silmään”, Eronen sanoo liikutusta äänessään.
***
Helena Eronen palkittiin elämäntyöpalkinnolla Alma Insightsin järjestämässä Tietosuojapäivä 2026 -tapahtumassa 28.1.2026.
Kirjoittaja Juha Riihimäki
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa pari kertaa kuussa asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!
Aiheeseen liittyvää
Elämäntyöpalkinto – ”Kaikkea mahdollista ei tarvitse eikä kannata tehdä”
Ympäristönsuojelu ja teolliset innovaatiot – ikuisessa ristiriidassako?
