Sydämen asiana yhteiskunnan lail­li­suus­val­von­ta

Perehdyin laillisuusvalvontaan jo vuosina 2024–2025, jolloin työskentelin esittelijäneuvoksena oikeuskanslerinvirastossa. Tykkäsin työstä valtavasti ja sain siitä kipinän ilmoittautua apulaisoikeusasiamiehen tehtävään. Tehtävä on toki haastava, koska siinä on hallittava monta eri oikeudenalaa; apulaisoikeusasiamiehen kun on valvottava monien eri viranomaisten toimintaa. Juristit ovat yleensä erikoistuneet vain tiettyyn oikeudenalaan eli osaaminen kohdistuu suppealle alueelle. Laillisuusvalvonnassa se ei kuitenkaan riitä; on oltava laajaa osaamista ja valmis oppimaan koko ajan.

Juristeille on tarjolla aika harvoja työpaikkoja, joissa pääsisi näin laajasti kehittämään ammattitaitoaan. Apulaisoikeusasiamiehen tehtävä onkin juristille mielenkiintoinen ja monipuolinen työ, josta ei puutu vaihtelua. Toki työhön sisältyy myös virastorutiineja, mutta arvostan niitäkin: ne luovat struktuuria työpäivään.

Apulaisoikeusasiamies käsittelee kanteluita, joissa kansalainen kertoo, että joku viranomainen on käsitellyt hänen asiaansa huonosti tai riittämättömästi. Kanteluiden kautta saadaan käsitys myös laajemmista yhteiskunnan epäkohdista tai ilmiöistä, joita apulaisoikeusasiamies voi ottaa tutkittavakseen. Hän tekee myös yllätystarkastuksia vankiloihin, vankimielisairaaloihin ja muihin suljettuihin laitoksiin, joissa henkilön vapauksia on rajoitettu. On toki hienoa päästä aivan paikan päälle tutkimaan, ovatko asiat oikeudellisesti hyvällä mallilla. Lisäksi apulaisoikeusasiamies antaa lausuntoja hallituksen tekemistä lainsäädäntöehdotuksista. Hän esimerkiksi tarkistaa, noudatetaanko ehdotuksissa perustuslakia.

On hienoa, että kansalainen voi kannella oikeusasiamiehelle vapaamuotoisesti ilman juristin apua. Toki myös viranomaisille sattuu virheitä, koska he työskentelevät usein paineen alla ja pienillä resursseilla. Siksi onkin välttämätöntä tutkia tapaukset puolueettomasti ja objektiivisesti.

Kanteluista suurin osa käsittelee sote-asioita. Poliisista tehdään jonkin verran kanteluita ja hieman myös esimerkiksi verottajasta. Määräaikaa kanteluun vastaamiselle ei ole, mutta toki kansalaisen pitää saada vastaus mahdollisimman nopeasti. Vie kuitenkin aikaa tutkia asia perusteellisesti, koska myös viranomaiselle täytyy antaa aikaa vastata. Usein vastaus toimitetaan kantelijalle. Jos se ei tyydytä häntä, saattaa asian tutkiminen vielä jatkua. Näissä selvityksissä menee usein aikaa erityisesti silloin, jos kyseessä on laajempi tapaus.

Edeltäjäni ovat tehneet hyvää työtä. Tavoitteeni onkin jatkaa samaan malliin ja ylläpitää erinomaista laillisuusvalvontaa, jota kanslia on tehnyt vuosien ajan. Haluan ylläpitää ratkaisujen korkeaa tasoa, mutta myös niiden ratkaisuvauhtia. Viime vuonna tehtiin ennätys, kun oikeusasiamiehen virastoon tuli noin 7000 kantelua. Tämä vuosi tulee olemaan yhtä vilkas. Töitä tekee kuitenkin vain kolme henkilöä. Kannattaa myös muistaa, että apulaisoikeusasiamies ei tee yksin ratkaisuja, vaan ne esitellään hänelle. Esittelijät ovatkin koko työn selkäranka. Haluankin mahdollistaa, että heidän työnsä olisi mielenkiintoista ja mukavaa, ja he voisivat työskennellä optimaalisella tavalla.

Olen toiminut julkisoikeuden professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2018. Se on ollut minulle rakas työpaikka, koska tiede on ihanaa. Olen pitänyt kursseja ja ohjannut väitöskirjan tekijöitä, mikä on ollut mukavaa työtä. Tutkimus on toki ollut olennainen osa tehtävääni: tutkin erityisesti yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa, joka on tänä päivänä todella kiinnostava asia, sillä se tunkee kaikille elämän alueille. Siinä riittää työtä sekä kotimaisen että EU:n lainsäädännön osalta.

Digitalisaation sääntelystä tulee jatkuvasti EU-tuomioistuinten ratkaisuja, joten esimerkiksi yritysten on vaikeaa saada asiasta kokonaiskuvaa. Olenkin pyrkinyt tutkimuksessani kartoittamaan sitä. Esimerkiksi EU:n tekoälyasetus on muodostanut alusta asti ristiriitoja olemassa olevan lainsäädännön kanssa. Se on säädetty epäselvästi, ja siksi yritysten on vaikeaa tietää, milloin tulee soveltaa tekoälyasetusta, milloin taas tietosuoja-asetusta. Lisäksi olen tutkinut, miten digitalisaation sääntelyä edistetään järkevästi terveydenhuollossa.

Koska julkisoikeuden professorin on hallittava monta oikeudenalaa EU-oikeudesta hallinto-oikeuteen ja perusoikeusjuridiikkaan, on tehtäväni ollut hyvin opettavainen. Tästä kokemuksesta on varmasti hyötyä myös apulaisoikeusasiamiehen tehtävässä.

Ensimmäinen tutkintoni oli valtiotieteen maisteri ja pääaineenani oli käytännöllinen filosofia. Kiinnostuin opintojeni myötä pohtimaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden problematiikkaa. Se on eräs yhteiskuntafilosofian ydinkysymyksistä. Valmistuttuani en löytänyt kuitenkaan järkeviä oman alani työsuhteita ja toisaalta olin vielä nuori, enkä edes tiennyt millaisia töitä haluaisin tehdä. Päätin opiskella vielä oikeustiedettä, koska ajattelin, että sitä kautta voisin pohtia lisää yhteiskunnan toimintamekanismeja kuten demokratian toteutumista käytännössä, vallanjakoa sekä perustuslakia ja valtionlainsäädäntöä. Tein graduni oikeuden tulkintateoriasta, laki kun ei tulkitse itse itseään.

Auskultoin vuonna 2011–2012 ja työskentelin sen jälkeen pääasiallisesti tutkijana. Nyt saa tutkimustyö kuitenkin jäädä seuraavaksi neljäksi vuodeksi; kaikki sivutoimet ovat nimittäin kielletty apulaisoikeusasiamieheltä, jotta hän olisi täysin puolueeton tehtävässään.

Syntymävuosi: 1978
Perhe: Puoliso ja lapsi
Tutkinnot ja arvonimet: OTT, VTM, Varatuomari
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto: VTM 2002, oikeustieteen kandidaatti 2006, oikeustieteen tohtori 2011, oikeustieteen dosentti 2014
Lempioikeudenala: valtiosääntöoikeus