Sopimus on tärkeä vakuutus

Kansainväliseen levitykseen tarkoitetun suomalaisen elokuvan tai televisiosarjan sopimusten laatiminen ja koko sopimusprosessin hallinta vaatii pitkäjänteistä työtä.

Asianajotoimisto Susiluoto Helsingissä on erikoistunut luovien alojen palvelemiseen, kuten esimerkiksi immateriaali- sekä tekijänoikeudellisten sopimusten hoitamiseen.

Tuoreista elokuvatapauksista Susiluoto on toiminut oikeudellisena neuvonantajana muun muassa Jalmari Helanderin Sisun (2022) ja Dome Karukosken Pikku Siperian (2025) juridisista sopimuksista.

Pikku Siperia on ensimmäinen Netflix-suoratoistopalvelun tilaama suomalainen pitkä elokuva.

Kun kansainvälisen tason audiovisuaalista tuotantoa käynnistellään, missä vaiheessa juristit astuvat kuvaan ja mistä kaikesta he vastaavat – ja millaisia mutkia voi tulla matkaan?

Susiluodon tekijänoikeusjuristit Mari Lampenius ja Emmi Kauppala vastaavat.

Ensimmäinen vaihe on elokuvan tilaajan tai jakelijan sekä suomalaisen tuotantoyhtiön kanssa tehtävä sopimus, sanoo Lampenius.

Lampenius on työskennellyt taiteentekijöiden ja IPR-oikeuksien kanssa vuodesta 1993, ja on myös tekijänoikeusneuvoston jäsen.

”Toimeksianto voi tulla oikeastaan missä vaiheessa tahansa. Laajassa toimeksiannossa olemme mukana heti alkuvaiheessa, kun rahoitus on saatu ja projektia voidaan edistää”, Lampenius jatkaa.

”Tai jos kesken tuotannon tulee eteen sopimustilanne esimerkiksi uuden säveltäjän kanssa, niin toimeksianto voi koskea vain tämän sopimuksen laatimista.”

Kansainväliseen levitykseen lähtevän elokuvan tapauksessa esimerkiksi yhdysvaltalainen yhtiö voi toimia jakelijana ja tekee sopimuksen suomalaisen tuotantoyhtiön kanssa.

Sen jälkeen suomalainen tuotantoyhtiö tekee sopimukset kaikkien elokuvan tekemiseen osallistuvien kanssa ja kerää elokuviin liittyvät oikeudet tuottajan haltuun.

”Kaikkien sopimusten on oltava synkassa tilaajan vaatimusten kanssa. Meidän tehtävämme on hallita kokonaisuutta ja varmistaa, että sopimusehdot ovat linjassa sen kanssa, mitä tuottajan pitää edellyttää tekijöiltä.”

Sopimusten laadinta ja koko ketjun hallinta voi Lampeniuksen mukaan viedä helposti yli puolikin vuotta.

Isot audiovisuaaliset tuotannot koostuvat satojen ihmisten työpanoksesta ja heidän tekijänoikeuden suojaamasta materiaalistaan, korostaa Emmi Kauppala. Sopimuksissa sovitaan siitä, mitä luovutetaan ja mihin hintaan.

”Suomessa tekijänoikeuslain mukaan teoksen muokkaaminen ei ole sallittua, ellei sitä ole erikseen mainittu. Ja tuottaja ei tietenkään voi luovuttaa eteenpäin mitään sellaista, mihin hän ei ole saanut oikeuksia kaikilta tekijöiltä”, Kauppala sanoo.

Tekijänoikeusrikoksesta puhutaan silloin, kun kyse on ansainnasta, ja se on aina rangaistava teko.

Asia ei ole vähäpätöinen. Kuka tahansa elokuvaprojektiin osallistunut voi tietyin edellytyksin käyttää kielto-oikeutta eli puuttua elokuvan levitykseen.

Tämä tarkoittaa Kauppalan mukaan sitä, että joku tekijöistä kokee, etteivät kaikki oikeudet ole hänen osaltaan selviä.

”Kielto-oikeus on voimakas työkalu. Meidän tärkeä tehtävämme on varmistaa, ettei edellytyksiä sen käyttämiseen ole.”

Nykyään on tärkeää sopia myös levittämistavoista, koska erilaisia alustoja ja suoratoistopalveluja on kokonainen kirjo. Sopimus määrittää, mistä oman luovan työn tuloksen on lupa löytyä.

”Jos elokuvan tilaaja ja levittäjä ovat kaksi eri tahoa, tuotantoyhtiö voi olla ikään kuin niiden välissä neuvottelemassa. Silloin sopimiskuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia”, Kauppala lisää.

Oman lisämausteen kansainvälisten sopimusten laadintaan tuo Suomen oma pakottava lainsäädäntö. Sen lisäksi elokuvaan osallistuvat tekijät voivat kuulua kollektiivijärjestöön.

”Jos he ovat luovuttaneet oikeuksiaan tietyiltä osin kollektiivijärjestölle, heillä ei ole oikeutta luovuttaa kaikkia oikeuksia tuottajalle, eli tämä on huomioitava sopimuksissa”, Lampenius sanoo.

Pakottava lainsäädäntö tarkoittaa esimerkiksi työlainsäädäntöä, joka koskee elokuvan tekoon osallistuvien ja työsuhteessa olevien työaikoja ja korvauksia. Ne velvoittavat tilaajasta riippumatta suomalaista tuottajaa.

”Näistä yksityiskohdista on informoitava tilaajaa ja jakelijaa, ja yleensä maakohtaiset erityispiirteet ymmärretään hyvin”, Lampenius lisää.

Suurinta säätöä vaatii yleensä musiikki ja siihen vaadittavat luvat. Kauppala kutsuu sitä ”monimutkaiseksi himmeliksi”. Käytännöt nimittäin vaihtelevat maittain ja sen mukaan, onko kyse tv-sarjasta vai elokuvasta, ja hallinnoiko musiikkia Teosto vai säveltäjä itse.

Yhdysvalloissa on yleisesti käytössä work for hire -tyyppinen tekijänoikeuksien luovutus, mikä tarkoittaa sitä, että oikeudet syntyvät suoraan yhtiölle. Suomessa sellainen ei ole mahdollista.

”Meillä tekijänoikeus voi syntyä vain ja ainoastaan luonnolliselle henkilölle, ja sen jälkeen oikeudet on kyllä mahdollista siirtää eteenpäin”, Kauppala sanoo.

”Tällaisissa kohdissa pitää olla tarkkana, sillä kansainvälisissä sopimuksissa voidaan käyttää work for hire -termiä ajatellen, että se riittää. Siitä voi seurata ongelmia ja vaikeita tulkintatilanteita.”

Isoilla jakelijoilla ja tilaajilla on hyvin selkeät mallit sopimuksia varten. Se on ymmärrettävää, koska elokuvaa on tarkoitus jakaa ympäri maailmaa, eikä matkalle haluta mutkia.

”Tehtävämme on huolehtia asiakkaan edusta ja varmistaa, että sopimuksessa on kaikki yksityiskohdat huomioitu ja myös ilmaistu tilaajalle selvästi ne asiat, mihin tuotantoyhtiötä ei voi velvoittaa”, Kauppala sanoo.

Sekä Kauppalan että Lampeniuksen näkemys on, että suomalaisilla tuotantoyhtiöillä on tuotannoista sovittaessa myös joissain kysymyksissä neuvotteluvaraa.

Suomalaisilla av-tuotannoilla on kansainvälisesti hyvä maine, ja työskentelytapoja ja suomalaista rehtiyttä arvostetaan. Se tarkoittaa Kauppalan mukaan esimerkiksi aikatauluissa pysymistä.

Toimintakulttuuri on sellainen, jossa pyritään mahdollisimman reiluihin sopimuksiin. Se on järkevää, koska tiedot epäselvyyksistä ja riidoista leviävät heti.

”Kaikkien toimijoiden on pidettävä huolta maineestaan, koska badwill leviää alalla helposti, jos sopimukset eivät ole reiluja. Tilaajatkin huomioivat paikallisen maan lainsäädännön”, Lampenius korostaa.

DSM-direktiivin myötä tekijänoikeuslakiin tuli pykälä, jonka mukaan korvaus tekijänoikeuksien luovuttamisesta pitää olla kohtuullinen. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti silloin, jos sovitaan kertakorvauksesta.

Lampeniuksen mukaan korvaustaso tunnetaan alalla varsin hyvin nykyään. Silti ikäviäkin kokemuksia on.

”Riidat syntyvät usein siitä, ettei ole tehty kunnollista sopimusta tai ymmärretty tarkalleen, mihin kaikkeen on oikeudet antanut jollain korvauksella. Jälkeenpäin se voidaan kokea kohtuuttomaksi.”

Sopimuksissa on huomioitava tänä päivänä myös tekoälyn käyttö eli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, ja millaisia riskejä toimintaan voi liittyä.

Tilaajalla voi Lampeniuksen mukaan olla ehtoja ja vaatimuksia sen suhteen, miten tekoälyä saa käyttää.

”Jos tuotantoyhtiö käyttää tekoälyä vaikkapa käsikirjoittamiseen, se ei välttämättä saa tekijänoikeuden suojaa ja on siis vapaata riistaa kenelle tahansa hyödyntää.”

Ranskassa taas on hiljattain ollut tapaus, jossa tekoälyä oli koulutettu laittomalla kirjastolla.

”Laittoman lähdemateriaalin käyttäminen tuo uusia vakavia tekijänoikeudellisia ongelmia”, Lampenius jatkaa.

Kauppalan mukaan tilanne on hankala siksi, että tekoäly on verrattain uusi asia, eikä yrityksillä tai tuottajilla ole laadittuna tarkkoja pelisääntöjä sen käyttämistä varten – puhumattakaan mistään standardeista.

Kaikissa sopimuksissa tärkeintä on tehdä ne mahdollisimman informatiivisiksi, Kauppala summaa. Sopimuksen näkeminen pelkästään oman edun maksimoimisen näkökulmasta voi johtaa pitkällä tähtäimellä tulkintaongelmiin ja potentiaalisiin riitoihin.

”Sopimusta tehdessä osapuolet keskustelevat siitä, mitä he oikeasti haluavat tehdä yhdessä. Ja kun se ymmärretään ja kirjataan tarkasti, ei pykälistä tule tulkintaerimielisyyksiä. Kenenkään tarkoitus ei ole ujuttaa sopimustekstiin yllätyksiä.”

Lampenius kertoo, että myös Susiluodon pöydällä on ollut tapauksia, joissa on vaadittu jo ulkona olevan elokuvan levityksen keskeyttämistä riittämättömien oikeuksien hankinnan takia.

”Tuottajalle tuollainen tilanne on aina katastrofi, ja silloin on kova paine sopia asia. Se kertoo siitä, miten voimakas tekijänoikeus on”, Lampenius sanoo.

Kauppalan mukaan onkin tärkeää varata riittävästi rauhallista aikaa sopimuksen neuvotteluun, eikä vaan tyytyä johonkin vanhaan pohjaan.

”Ymmärrän hyvin, että kesken luomisprosessin johonkin sopimukseen keskittyminen tuntuu kauhean epäkiinnostavalta. On kuitenkin todella lyhytnäköistä kiirehtiä. Huolellisesti laadittu sopimus on vakuutus tulevaa varten.”

***

Syntymävuosi: 1968
Perhe: Puoliso ja tytär
Tutkinnot ja arvonimet: Oikeustieteen kandidaatti, asianajaja
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto 1993
Lempioikeudenala: Tekijänoikeus
Guru: En voi nimetä yksittäistä gurua, olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat opettaneet ja mentoroineet minua tähän ammattiin.
Jos ei olisi juristi, olisi: Todennäköisesti valtiotieteilijä
Motto: Liittyy tällä hetkellä arvoihin: oleellista ei ole niinkään se, mitä tapahtuu kun joku on katsomassa, vaan se, mitä tapahtuu, kun kukaan ei näe

Suosittelen
Kirja: Sally Salmisen teos Katrina, Juha Hurmeen käännös
Elokuva: Huuliharppukostaja ulkomaalaisista ja suomalaisista Postia pappi Jaakopille
Tv-sarja: Adolescence
Podcast: Esa Saarinen: Filosofia ja systeemiajattelu
Laulu: Krista Siegfrids Can You See Me?
Laji: Pesäpallo
Kuvataiteen teos: Claude Monet: Lumpeet

Syntymävuosi: 1988
Perhe: Aviomies Urho ja poika Aarre
Tutkinnot ja arvonimet: Oikeustieteen maisteri, asianajaja
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto 2015
Lempioikeudenala: Tekijänoikeus
Guru: Agnes Lundell
Jos ei olisi juristi, olisi: Kukkakauppias
Motto: Ole ystävällinen, mutta älä taivu epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Suosittelen
Kirja: Sadan vuoden yksinäisyys (Gabriel Garcia Marquez)
Elokuva: Perfect Days
Tv-sarja: Pernille
Podcast: Tuplakääk
Laulu: Rabbit Heart (Florence + The Machine)
Laji: sukellus
Kuvataiteen teos: Diane Arbusin valokuvateokset