Selvitys: Lääkehoidon ohjaus- ja ar­vioin­ti­toi­min­nan kehittäminen vaatii laajoja muutoksia

Palvelujärjestelmän, lääkehuollon ja eri viranomaisten tehtävänä on tukea lääkehoidon tavoitteiden toteutumista yksilö- ja väestötasolla. Yhteen toimivan kansallisen ja alueellisen ohjauksen kehittämisen tavoitteeksi on asetettava katkeamaton ja hallittu lääkehoito osana henkilökeskeistä hoitoa ja hoivaa, raportissa todetaan. 

Lääkehoitoa ja lääkehuollon toimintaa tulee kehittää kokonaisuuksina. Rationaalinen lääkehoito edellyttää nykyistä parempaa hoitoon sitoutumista ja jatkuvuutta. Näitä tavoitteita tukevia palveluja ja toimintamalleja voidaan yhdenmukaistaa alueellisilla periaatteilla palveluketjujen ja -kokonaisuuksien määrittelyssä, seurannassa ja kehittämisessä. 

Lääkehuollon kehittämisessä tulee keskittyä resurssien kohdentamiseen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Tämä koskee lääkevalikoimaa, palvelujen ja palveluverkoston tarkoituksenmukaisuutta sekä lääkevalikoiman oikea-aikaista saatavuutta. 

Lääkehoidon ja -huollon ohjauksen vahvistaminen edellyttää tietoa, jonka saatavuus ja hyödyntäminen on toistaiseksi puutteellista. Tiedon saatavuus ja hyödyntäminen on puutteellista niin kansallisen ja alueellisen kuin sote-ammattilaisten ja lääkkeiden käyttäjien näkökulmista. Kehittämistarpeita on tunnistettu laajassa yhteistyössä. Kansallinen kehittämispolku on valmiina sekä lääkehoitojen tiedonhallinnan, että lääkevalmisteiden tiedon paremman saatavuuden, laadun ja yhteen toimivuuden edistämiseksi. 

Kansallisia tiedonhallintapalveluja on kehitettävä, resursoitava riittävästi ja varmistettava kehittämisen yhtäaikaisuus lääkehoidon ohjaustehtävien, ohjausprosessien sekä lääkehoidon ja -jakelun toimintamallien kehittymisen kanssa. Lääkeasioiden uudistusta tulisi viedä eteenpäin vahvasti johdettuna kansallisena hankkeena, toteaa selvityksen laatija Sinikka Rajaniemi. 

Ensivaiheessa on tarkennettava ja koottava kansallisen ohjauksen tehtäviä tarkoituksenmukaisille viranomaisille, jotka hyödyntävät kattavasti palvelujärjestelmästä ja lääkehuollosta koottavaa tietoa päätöksenteon pohjana. Hyvinvointialueille kohdistuvan tuen ja ohjauksen puutetta lääkehoitoon ja -jakeluun liittyvissä kysymyksissä voidaan pitää merkittävänä rationaalisen lääkehoidon esteenä, joka tulisi pikaisesti korjata. Lääkehoidon järjestämisen ja alueellisen ohjauksen perustana tulisi käyttää valtakunnallisia tavoitteita ja mittareita, joita ei ole toistaiseksi määritetty tukemaan sote-uudistuksen toimeenpanoa lääkehoidon kysymyksissä tai sairaala-apteekkitoiminnan organisoinnissa. Myöskään sairaala-apteekkitoimintaan liittyviä välttämättömiä sote-uudistuksesta johtuvia säädösmuutoksia ei ole toteutettu. 

Esitykset jatkotoimenpiteiksi liittyvät muun muassa lääkehoitojen arviointitoiminnan voimavarojen keskittämiseen, lääkevalmisteiden hintaneuvottelun ja päätöksenteon kehittämiseen ja keskittämiseen yhdelle kansalliselle viranomaiselle lääkkeiden hallitussa käyttöönotossa, kohdentamisessa tai käytöstä poistamisessa. Selvityksessä ehdotetaan kansallisen lääkepolitiikan kytkemistä osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisia tavoitteita. Raportissa on tunnistettu merkittäviä säädösmuutostarpeita tarkentamaan lääkehoidon ja -huollon järjestämistä, palvelujen ja lääkejakelun tuottamisen laatuvaatimuksia sekä tavoitteita lääkehoidon katkeamattomuuden ja kokonaisuuden hallinnan varmistamiseksi lääkkeen käyttäjän palveluketjun eri vaiheissa. Tässä on otettu huomioon myös avoterveydenhuollon apteekkien tehtävien uudistamistarve. 

Selvitystyö toteutettiin 1.2.–31.12.2022 osana sosiaali- ja terveysministeriön lääkeasioiden uudistukseen liittyvää ohjaus- ja rahoitusjaoksen työtä.

Lähde ja lisätietoja: sosiaali- ja terveysministeriön tiedote.