Poliisitausta auttaa, kun yritysten rikosprosessit vaativat ennakointia ja ihmisten ymmärtämistä

Lauri Liljavirta työskentelee counselina Hannes Snellmanin riitatiimissä, erityisesti rikosprosessien, sisäisten tutkintojen ja compliance‑asioiden parissa. Nämä ovat kaikki alueita, joissa juridinen asiantuntemus, ihmisten kohtaaminen sekä viranomaisnäkökulman ymmärtäminen kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Kiinnostus poliisin ammattia kohtaan heräsi jo lukiossa. Työ vaikutti merkitykselliseltä, ja hakeutuminen käytännönläheisiin tehtäviin tuntui luontevalta. Muutaman vuoden konstaapelina työskenneltyään Liljavirta alkoi kuitenkin pohtia, miten hän voisi silloisissa tehtävissään kehittyä ja millainen ura tarjoaisi jatkossa mahdollisimman laajan toimintakentän.

Oikeustieteellinen tutkinto alkoi näyttäytyä hyvänä vaihtoehtona: se tarjoaisi uudenlaisia mahdollisuuksia poliisin organisaatiossa, mutta avaisi tarvittaessa ovia myös sen ulkopuolelle. Viranomaistehtävissä työskentelyn jälkeen Liljavirtaa kiinnosti päästä näkemään millaista työskentely yksityisellä sektorilla olisi, ja miten juridisia kysymyksiä ratkotaan yritysten ja liiketoiminnan näkökulmasta.

Valmistumisen jälkeen hän aloitti työt liikejuridiikkaan erikoistuneessa asianajotoimistossa pääomamarkkinoihin liittyvien järjestelyiden ja yrityskauppojen parissa. Myöhemmin suoritetun auskultoinnin myötä kiinnostus alkoi kuitenkin siirtyä transaktioista takaisin riita‑ ja rikosasioihin, kun aiempaa osaamista pääsi soveltamaan juristin työssä. Lopulta suunta oli selvä, kun silloisen työpaikan sisällä tarjoutui mahdollisuus päästä avustamaan asiakkaita rikosprosesseissa.

Nykyisessä työssään Liljavirta avustaa yhtiöitä sisäisissä tutkinnoissa ja rikosprosesseissa, joissa asiakkaalla on usein merkittävät intressit. Asiakasyhtiö voi olla rikosasiassa joko asianomistajana tai yhtiön rangaistusvastuuta voidaan selvittää. Tapaukset koskevat tyypillisesti johtoa, työntekijöitä tai liiketoiminnan ydintoimintoja. Rikostoimeksiannot voivat liittyä monenlaisiin asioihin, kuten työturvallisuuteen, liikesalaisuuksiin, pakotteisiin, korruptioon, tietosuojaan, tietomurtoihin, ympäristörikoksiin, arvopaperimarkkinoihin, verotukseen tai muihin talousrikoksiin. Sisäisissä tutkinnoissa selvitetään puolestaan tavanomaisesti yhtiöiden sisäisiä epäiltyjä väärinkäytöksiä, kuten epäasiallista käyttäytymistä tai yhtiön omaisuuden väärinkäyttöä.

Yhtiöiden osalta rikosoikeudelliset seuraamukset ovat kiristymässä. Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta on jutun kirjoittamisen aikaan lausuttavana, ja ehdotukset merkitsevät huomattavaa muutosta erityisesti erittäin suurten yhtiöiden riskipositioihin. Liljavirran mukaan yrityksille voi ajoittain tulla myös yllätyksenä se, kuinka matala kynnys rikosprosessin käynnistymiselle voi olla.

Sisäisten tutkintojen merkitys on Liljavirran mukaan kasvanut selvästi viime vuosina. Yrityksissä ymmärretään nykyään aiempaa paremmin, millaisia asioita ei voi eikä saa jättää selvittämättä. Sääntelyn kehittyminen on myös edesauttanut sitä, että asiat pintautuvat entistä herkemmin. Tutkintoja käynnistyy esimerkiksi whistleblowing ‑kanavan kautta tulleesta ilmoituksesta tai muusta sisäisestä havainnosta.

Tehtäviltä selvityksiltä odotetaan tehokkuutta, luottamuksellisuutta ja huolellisuutta. Asianajaja voi selvittäjänä tarjota yhtiölle sellaista juridista asiantuntemusta ja resursseja, joita sillä itsellään ei ole käytettävissä, ja toisaalta riippumattomana toimijana edesauttaa asian puolueetonta selvittämistä ja yhtiön sisäisen yhteistyön sujuvampaa jatkumista.

Liljavirta korostaa, että rikosprosessit ja sisäiset tutkinnat ovat usein raskaita asianosaisille. Juristin tehtävänä ei olekaan aina ainoastaan lain soveltaminen ja tulkinta, vaan myös tilanteiden jäsentäminen osapuolille, epävarmuuden hallinta ja asiakkaan ohjaaminen menettelyn eri vaiheiden läpi.

Liljavirran mukaan yritysvastuun, compliance‑kysymysten ja rikosoikeudellisten riskien rajapinta nousee yhä useammin esiin yhtiöiden arjessa. Rikosprosessien ja niihin liittyvien selvitysten merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa sääntely tiukentuu ja toimintaympäristö monimutkaistuu. Tämä lisää tarvetta ennakoivalle riskienhallinnalle ja huolellisille sisäisille selvityksille.

Liljavirralle työn merkityksellisyys löytyy juuri tästä rajapinnasta – liiketoiminnan, ihmisten ja viranomaisprosessien kohtaamisesta.

Poliisitausta näkyy Liljavirran työssä monin tavoin. Poliisin työ opetti paineensietokykyä ja antoi laajaa perspektiiviä elämään, kun hän kohtasi läheltä myös ihmisten elämän nurjaa puolta ja tilanteita, jotka ovat monelle poikkeuksellisen raskaita ja traumaattisia. Aiempaan ammattiin verrattuna nykyisessä työssä jännitys syntyy toisenlaisista asioista, mutta yhteistä molemmille tehtäville on, että ne edellyttävät nopeaa reagointia ja kykyä mukautua vaihteleviin tilanteisiin. Kokemus auttaa suhtautumaan haastaviin tilanteisiin rauhallisesti ja analyyttisesti.

Liljavirran erityinen vahvuus on viranomaisnäkökulman ymmärtäminen. Hän on ollut itse esitutkintaviranomaisen roolissa ja nähnyt auskultointiaikana kuinka prosessi hoituu tuomioistuimessa. Tämä auttaa hahmottamaan, miten viranomaiset arvioivat asioita ja millaisia painotuksia prosesseissa tehdään. Laaja prosessikokemus auttaa asiakkaan avustamisessa läpi menettelyn, joka saattaa olla tälle hyvin ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Viranomaisprosessien logiikan ymmärtäminen auttaa myös ennakoimaan, milloin asia voi mahdollisesti edetä rikostutkintaan ja miten prosessi käynnistyessään etenee.

Työssään Liljavirta arvostaa erityisesti sen tarjoamia vuorovaikutustilanteita. Osaavat ja huumorintajuiset kollegat tekevät arjesta mielekästä, ja käytännön asiakastyö on palkitsevaa.

Uran vaikeimmasta hetkestä kysyttäessä Liljavirta miettii hetken ja sanoo: ”Kyllä vaikein hetki on ollut se, kun palautin virkamerkin.” Tuona hetkenä mielessä pyörivät kysymykset päätöksen vaikutuksista omaan uraan ja identiteettiin sekä siitä, mihin suuntaan tie vie seuraavaksi. Vaikka hän muisteleekin virkamiesaikaansa lämmöllä, päätöstä ei ole tarvinnut katua jälkikäteen.