Pikkujämsä ja Jokinen: Ajankohtaista ar­von­li­sä­ve­ro­tuk­ses­sa

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 2/2023) arvonlisäverolain muuttamisesta siten, että lakiin tehtiin Suomen Pohjois-Atlantin sopimukseen liittymisen edellyttämät muutokset Pohjois-Atlantin sopimuksen puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan osalta (L 835/2023).

Tavaroiden ja palvelujen Suomessa tapahtuvat myynnit toisten Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille sekä niiden Suomessa tekemät tavaroiden maahantuonnit vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta, jos näiden puolustusvoimien asevoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Muutosten tavoitteena on vapauttaa Naton puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa varten tehdyt tavaroiden ja palvelujen hankinnat sekä tavaroiden maahantuonnit arvonlisäverosta samassa laajuudessa kuin jo aiemmin on tehty EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan osalta. 

Uudet säännökset tulivat voimaan 26.5.2023.

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 224/2022) automaattista päätöksentekoa verotus- ja tulliasioissa koskevaksi lainsäädännöksi (mm. L 661/2023 ja L 670/2023). Pääosin esitys liittyi automaattiseen päätöksentekoon ja siinä ehdotettiin, että verotus- ja tullimenettelyssä poikettaisiin eräiltä osin hallintolakiin ehdotetusta asian automaattista ratkaisemista koskevasta sääntelystä. 

Esityksessä ehdotettiin muutoksia myös oma-aloitteisten verojen myöhästymismaksumenettelyyn. Lisäksi Verohallinnon menettelyä rekisteröintiä ja verokausia koskevien päätösten antamisessa ehdotettiin yhtenäistettäväksi. Näiltä osin uudet säännökset tulevat voimaan ensi vuoden alusta eli 1.1.2024 lukien.

Myöhästymismaksun määräämistä koskevat muutokset liittyvät verovelvollisen kuulemiseen ja myöhästymismaksun määräämättä jättämiseen. Verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, ellei verovelvollisen kuuleminen ennen myöhästymismaksun määräämistä olisi ilmeisen tarpeetonta. Jos myöhästymismaksua määrätään enintään 200 euroa, tilaisuus selvityksen antamiseen on varattava vain, jos se on erityisestä syystä tarpeen. Verovelvollisen kuuleminen on siten pääsääntö, jos myöhästymismaksua tulee määrättäväksi enemmän kuin 200 euroa. Oma-aloitteisten verojen myöhästymismaksun määräämisen yhteydessä noudatettava kuulemisvelvollisuus laajenee siis nykyisestä.

Myöhästymismaksun määräämättä jättämisen perusteita laajennetaan siten, että myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos ilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy.

Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevaa menettelyä muutetaan siten, että niistä annetaan verovelvolliselle muutoksenhakukelpoinen päätös nykyisen ilmoittamisen sijaan. Myös verokausia koskevassa asiassa verovelvolliselle annetaan ilman pyyntöä muutoksenhakukelpoinen päätös niissäkin asioissa, joissa nykyisin voi pyytää päätöstä.

                  Yhtiön arvonlisäverollinen liiketoiminta muodostui hallintopalvelujen myynnistä konserniyhtiöille. Yhtiö oli listautunut pörssiin ja sen yhteydessä oli tapahtunut listautumisanti. Tähän oli sisältynyt osakemyynti, jossa yhtiön silloiset osakkeenomistajat olivat myyneet omistamiaan osakkeita. Lisäksi henkilöstölle oli suunnattu osakeanti, josta saadut varat olivat tulleet yhtiölle.

                  KHO katsoi, että yhtiön vanhojen osakkaiden osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät olleet tapahtuneet yhtiön AVL 102 §:n mukaista verollista liiketoimintaa varten. Yhtiöllä ei ollut tältä osin arvonlisäveron vähennysoikeutta. Osakkeiden myynti oli otettava huomioon myös listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuviin hankintoihin sisältyneen arvonlisäveron vähennysoikeutta rajoittavana. KHO kuitenkin katsoi, että listautuminen ja siihen liittyvät hankinnat ovat tulleet yhtiön vähennykseen oikeuttavan toiminnan hyväksi laajemmin kuin mitä pelkkä listautumisessa tapahtuneen osakeannin suhde osakemyyntiin tai yhtiön osakkeiden kokonaismäärään osoittaisi.

                  Käräjäoikeuden vahvistaman saneerausohjelman mukaan tietty prosenttiosuus yhtiön vakuudettomasta saneerausvelasta leikattiin. KHO totesi, että myyjän osalta AVL 78.1 §:n 3 kohdassa oli erikseen säädetty siitä, että veron perusteesta saadaan vähentää verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio. Ostajan kannalta AVL 118.1 § vähennetyn veron oikaisuvelvollisuudesta kattoi vain lain 78.1 §:n 1 ja 4 kohdan mukaisen ostajan hyvittämisen, joihin luottotappio ei kuulunut. Vaikka AVL:n vähennyksen oikaisua koskevat säännökset eivät olleet yhteneväiset arvonlisäverodirektiivin vastaavien säännösten kanssa, direktiivin tulkintavaikutukselle ei voitu antaa merkitystä ottaen huomioon, että jäsenvaltion viranomaisella ei ole oikeutta vedota yksityistä vastaan sellaiseen direktiivin säännökseen, jota ei ole pantu täytäntöön kansallisessa laissa. Saneerauksen kohteena olleella yhtiöllä ei ollut AVL 118.1 §:n perusteella velvollisuutta oikaista tekemäänsä arvonlisäverovähennystä.

                  Yhtiö harjoitti uusien ja käytettyjen ajoneuvojen vähittäiskauppaa. Suomessa tapahtuvan myynnin lisäksi yhtiö myi käytettyjä ajoneuvoja Suomesta toisiin EU-maihin. Yhtiö kuljetti ajoneuvon ostajalle toiseen EU-maahan ja haki tämän jälkeen maasta viemästään ajoneuvosta autoverolain 29 §:ssä tarkoitetun autoveron vientipalautuksen. A Oy sovelsi käytettyjen ajoneuvojen myyntiin AVL 79 k §:ssä tarkoitettua yksinkertaistettua verokausikohtaista marginaaliverotusmenettelyä.

                  KHO totesi, että AVL 79 a §:n mukainen veron peruste oli voittomarginaali ilman veron osuutta. Autoveron vientipalautusta ei ollut otettava huomioon määritettäessä AVL 79 k §:n mukaista verokauden voittomarginaalia piiriin kuuluvien tavaroiden ostohinnan alennuksena eikä myydyistä tavaroista saatuna vastikkeena.