Pakotteiden kiertäminen oikeudellisena ilmiönä

Aleksi Pursiainen perehtyy kirjoituksessaan pakotteiden kiertämiseen EU:n pakoteasetusten, EU:n pakoterikosdirektiivin ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

Euroopan unioni on ottanut käyttöön pian jo 19 Venäjään kohdistuvaa ”pakotepakettia”, jotka muodostavat eurooppalaisittain ainutkertaisen laajan ja monimutkaisen kieltojen, rajoitusten ja lupavaatimusten tiheikön. Pakotteisiin kuuluu muun muassa vienti- ja tuontikieltoja, finanssisektorin rajoituksia, liikennöintirajoituksia sekä niin sanottuja henkilöpakotteita eli ”pakoteluetteloita”.

Pakotteiden nopeasti laajentuessa myös pakotteiden kiertämiseen tähtäävä toiminta on yleistynyt. Pahantahtoiset toimijat pyrkivät alati kehittämään uusia keinoja, joilla Venäjä saisi haltuunsa pakotteiden alaisia tuotteita ja voisi pakotteista huolimatta jatkaa liiketoimintaansa lännessä. Pakotteiden kiertämisen torjunta onkin noussut yhdeksi EU:n pakotepolitiikan prioriteeteista.

Oikeudellisesti pakotteiden kiertämisen kielto perustuu EU:n neuvoston säätämiin pakoteasetuksiin. Kussakin asetuksessa säädetään substantiivisten rajoitusten lisäksi erillisestä kiertämisen kiellosta, joka esimerkiksi Venäjä-pakoteasetuksissa kuuluu näin:

Kielletään tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen toimintaan, jonka tavoitteena tai seurauksena on tässä asetuksessa säädettyjen kieltojen kiertäminen, mukaan lukien osallistuminen tällaiseen toimintaan pyrkimättä tarkoituksellisesti kyseiseen tavoitteeseen tai seuraukseen, mutta tietoisena siitä, että tällaisella osallistumisella saattaa olla kyseinen tavoite tai seuraus, ja hyväksyen kyseinen mahdollisuus.¹
Euroopan unionin tuomioistuin on Afrasiabi-ennakkoratkaisussaan määritellyt, että kiertämisellä tarkoitetaan sellaisia toimia, jotka muodollisesti välttävät pakotteiden rikkomisen tunnusmerkistön, mutta joilla silti tavoitellaan pakotteilla asetetun kiellon tekemistä tyhjäksi.² Ennakkoratkaisun esittelemisestä vastannut julkisasiamies olisi määritellyt sen vielä napakammin: ”[kiertäminen] tarkoittaa kaikenlaista menettelyä, josta seuraa [pakotteilla asetetun kiellon] tavoitteiden vastainen lopputulos”, vaikka menettely ei jostakin syystä muodollisesti olisi säädetyn kiellon vastaista.³

Kukin EU:n pakoteasetus edellyttää, että niihin sisältyvien kieltojen rikkomiseen on kussakin jäsenvaltiossa voitava soveltaa ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” seuraamuksia.⁴ Koska pakotteiden kiertäminen on erikseen säädetty kielletyksi, täytyy katsoa, että lainsäätäjä on tarkoittanut ”pakotteiden kiertämisellä” olevan oma, ”pakotteiden rikkomisesta” itsenäinen merkityksensä – ja että myös tämän erillisen kiertämisen kiellon rikkomiseen on voitava soveltaa mainittuja ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” seuraamuksia.

Tämä pakottaa arvioimaan, minkälaiset teot voisivat tulla arvioiduksi nimenomaan pakotteiden kiertämisenä. Esimerkiksi liiketoimen tekeminen pakoteluettelossa olevan yrityksen kanssa ei oikeudellisesti ole pakotteiden kiertämistä, sillä tällainen liiketoimi rikkoo suoraan asetuksessa säädettyä kieltoa ”asettaa taloudellisia resursseja [pakotelistatun tahon saataville]”⁵. Teosta rankaiseminen ei siis edellyttäisi erillistä kiertämisen kieltoa.

Sen sijaan pakotteiden kiertämisestä olisi kyse tilanteessa, jossa EU:hun sijoittunut edustaja auttaisi pakotteiden kohteena olevaa ulkomaista toimijaa luomaan sellaisen yritysrakenteen, jonka avulla peitettäisiin yhtiön todellinen omistaja. Edustaja voisi tällöin kenties väittää, että hän ei ole asettanut mitään taloudellisia resursseja päämiehensä saataville eikä siten rikkonut pakotteita. Silti olisi selvää, että hän olisi ”tietoisesti ja tarkoituksellisesti osallistunut toimintaan”, jolla tavoitellaan pakotteiden vastaista lopputulosta, ja siten siis kiertänyt pakotteita.

Kiertämistä voi esiintyä kaikkien muidenkin pakotteiden eri lajien osalta. Vientipakotteiden⁶ osalta esimerkkinä käytetään usein tilannetta, jossa eurooppalainen yritys myy pakotteiden alaisia tuotteita Keski-Aasian markkinoille tietoisena mutta välinpitämättömänä siitä, että sen asiakkaat myyvät niistä osan edelleen Venäjälle. Tällainen menettely saattaisi tosin tulla pikemminkin arvioiduksi ”välillisenä vientinä”, joka on sekin erikseen kielletty.⁷

Kiertämiseen syyllistyisi myös esimerkiksi eurooppalainen henkilö, joka bulvaanina toimien mahdollistaisi venäläiselle oikeushenkilölle suuren talletuksen tekemisen eurooppalaiseen pankkiin. Pakotesäännökset nimittäin kieltävät eurooppalaisia pankkeja ottamasta vastaan yli 100 000 euron talletuksia venäläisyrityksiltä.⁸ Tässäkään bulvaanin menettely ei itsessään rikkoisi suoraa kieltoa, sillä kielto kohdistuu nimenomaan talletuslaitoksiin, jotka eivät siis saa vastaanottaa talletuksia – talletuksen tekemistä itsessään ei ole kielletty.

Suomessa pakotteiden kiertämisen oikeudellista luonnetta jouduttiin toden teolla arvioimaan Euroopan unionin ns. pakoterikosdirektiivin (EU) 2024/1226 kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä. Direktiivissä määritellään, mitkä EU:n pakotteiden vastaiset menettelytavat vähintäänkin täytyy jokaisessa jäsenvaltiossa kriminalisoida.⁹ Vaikka direktiivin johdantokappaleissa todetaan, että myös pakotteiden kiertämisestä on voitava rangaista¹⁰, sen substantiiviset artiklat nimenomaisesti velvoittavat kriminalisoimaan vain eräät henkilöpakotteiden kiertämisen muodot, esimerkiksi harhaanjohtavien tietojen antaminen omaisuuden jäädyttämisen väistämiseksi¹¹.

Suomessa pakoterikosdirektiivi pantiin täytäntöön säätämällä kokonaan uuden pakoterikoksen tunnusmerkistöstä rikoslain 46 luvun 3 a §:ssä. Säännökseen omaksuttiin direktiiviä seuraten vain kapea henkilöpakotteiden kiertämisen kriminalisointi. Lainvalmisteluaineistosta ilmenee, että muiden pakotteiden – siis esimerkiksi vientipakotteiden tai vaikkapa talletusrajoitusten – kiertämisen yleistä kriminalisointia ei pidetty mahdollisena, koska kiertämistä koskevat säännökset ovat ”muotoilultaan hyvin yleisluonteisia, joten niitä ei voida kansallisessa rikoslaissa määritellä sellaisenaan rangaistaviksi laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla”.¹² Rikoksen tunnusmerkistössä olisi siis tullut yksilöidä kunkin eri pakotteisiin sisältyvät kiellon osalta erikseen, mitä kiertämisellä juuri tuon kiellon osalta tarkoitettaisiin.

Lakivaliokunta katsoi kuitenkin, että muiden pakotteiden kiertäminen saattaisi tulla rangaistavaksi rikoslain yleisten osallisuutta koskevien säännösten nojalla.¹³ Näin kenties joissakin tilanteissa onkin. Toisaalta vaikkapa talletusrajaa koskevassa esimerkissä osallisuussäännöt eivät soveltuisi – varsinaisen pakoterikoksenhan voisi tehdä vain talletuksen tahallisesti vastaanottava pankki, joka ei esimerkissämme siis kuitenkaan toiminut moitittavasti. Siten bulvaaniakaan ei onnistuneesti voisi syyttää osallisuudesta rikokseen.

On myös esitetty, että pakotteiden muunlaista kiertämistä voitaisiin arvioida rikoslain 46 luvun 3 a §:n 1 momentin 10 kohdan mukaisena tekona, eli että tekijän katsottaisiin menetelleen ”muulla tavoin rajoittavalla toimenpiteellä tai pakotteella asetetun kiellon tai sellaiseen merkitykseltään rinnastettavan ilmoitus- tai muun toimintavelvollisuuden vastaisesti”.¹⁴ Tällainen tulkinta kuitenkin nimenomaisesti torjutaan lainvalmisteluaineistossa.¹⁵

Pakotteiden kiertäminen näyttäisikin pakoterikosdirektiivin kapeiden muotoilujen vuoksi olevan Suomessa kriminalisoitu vain eräiden henkilöpakotteiden kiertämismuotojen osalta sekä silloin, kun menettely olisi muutoinkin rangaistavaa osallisuussääntöjen nojalla. Nähtäväksi jää, minkälainen käytännön merkitys tällä on pakotteiden kiertämisen torjumisessa.

***

Aleksi Pursiainen on alan johtava asiantuntija Suomessa. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus vaativista pakotteisiin ja vientivalvontaan liittyvistä tehtävistä viranomaisissa, teollisuudessa ja itsenäisenä juristina. Pursiaiselta on ilmestynyt kirja Kansainväliset pakotteet ja vientivalvonta (2025, Alma Insights).

Kirjoitus on julkaistu Juridiikan ajankohtaiset -palvelussa 23.10.2025.

1
Ks. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 833/2014, 12 artikla.

2
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-72/11, Afrasiabi ym., EU:C:2011:874, kappale 68.

3
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-72/11, Afrasiabi ym., EU:C:2011:737, kappale 77.

4
Ks. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 833/2014, 8 artikla.

5
Ks. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, 2 artiklan 2 kohta.

6
Ks. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, 3 k artikla ja liite XXIII.

7
Ks. esim. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, 3 k artiklan 1 kohta.

8
Ks. esim. neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, 5 b artiklan 1 kohta.

9
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1226, 3 artikla.

10
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1226, 3 johdantokappale.

11
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1226, 3 artiklan 1 kohdan h alakohta.

12
LaVM 2/2025 vp – HE 202/2024 vp, s. 3–4.

13
LaVM 2/2025 vp – HE 202/2024 vp, s. 4.

14
Esitin itse lakivaliokunnalle antamassani lausunnossa tällaista mahdollisuutta (HE 202/2024 vp – LaV 11.02.2025 OTM Aleksi Pursiainen, s. 7).

15
Oikeusministeriö katsoi lausuntooni antamassaan vastineessa, että ”pakotteiden kiertämistä koskevat kiellot eivät ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla riittävän täsmällisiä, jotta niiden rikkominen voitaisiin määritellä kansallisessa rikoslaissa sellaisenaan rangaistavaksi” ja vastusti siksi voimakkaasti myös sellaista tulkintaa, että kiertämisestä voitaisiin rangaista 3 a §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla (HE 202/2024 vp – LaV 13.02.2025 lainsäädäntöneuvos Sami Kiriakos, oikeusministeriö, s. 4). Valiokunta omaksui oikeusministeriön kannan (LaVM 2/2025 vp – HE 202/2024 vp, s. 3–4).