Osa­ke­vaih­to­sään­te­lyyn ehdotetaan isoja muutoksia – voiko näillä olla vaikutuksia jo toteutettuihin järjestelyihin?

Muutosten tavoitteena olisi estää osinkoverotuksen epätarkoituksenmukainen hyödyntäminen osakevaihdon avulla tilanteissa, joissa omistajataho pysyy vaihdosta huolimatta samana. Samalla pyritään helpottamaan yritysjärjestelyjä ja rahoituksen hankintaa. Jäljempänä on kuvattu hallituksen esitysluonnosta etenkin siitä näkökulmasta, mitä vaikutuksia ehdotetuilla lakimuutoksilla olisi osinkoverotukseen. Lisäksi esitellään muutosten taannehtivuuden aiheuttamia oikeudellisia ongelmia.

Julkaistun esitysluonnoksen ehdotetuilla muutoksilla pyritään puuttumaan viimeisen vuoden aikana julkisessa keskustelussakin esillä olleiden osakevaihdolla muodostettujen holdingyhtiörakenteiden jakamien osinkojen verovaikutuksiin.

Nykyisen sääntelyn puitteissa osakkeita hankkiva yhtiö kirjaa osakevaihdossa hankkimiensa osakkeiden arvoksi sekä taseeseen että verotuksen nettovarallisuuteen osakkeiden käyvän arvon. Käytännössä järjestely johtaa siihen, että osakevaihdolla hankitun yhtiön liikearvo tulee huomioitavaksi osana hankkivan yhtiön varoja. Koska henkilöomistajan osinkoverotus taas perustuu osinkoja jakavan yhtiön varallisuuteen, osakevaihto voi joissain tilanteissa keventää osakkeenomistajan osinkoverotusta.

Julkisessa keskustelussa ei ole kuitenkaan juuri lainkaan huomioitu sitä tosiasiaa, että pääosa sekä osakevaihdoista että holdingyhtiörakenteista toteutetaan tyypillisesti aivan muista kuin verotuksesta johtuvista syistä.

Osakkeiden arvostamisen keskeisenä muutoksena olisi, että osinkoverotuksen minimoimiseksi tehtyjen osakevaihtojen avulla saatava epätarkoituksenmukainen osinkoverohyöty estettäisiin säätämällä arvostamislaissa osakevaihdossa omistusta vaihtavien osakkeiden arvostusperiaatteita. Osakkeet arvostettaisiin jatkossa hankkivan yhtiön taseessa ja verotuksessa käyvän arvon sijaan osakevaihtoa edeltävään poistamattomaan hankintamenoon, jolloin käypä arvo ei paisuttaisi hankkivan yhtiön nettovarallisuutta eikä siten kasvattaisi yhtiöstä nostettavan huojennetun osingon määrää.

Elinkeinoverolain 52 f §:ää ehdotetaan muutettavan siten, että siihen lisättäisiin säännös osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintamenosta. Jos osakevaihdon osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, osakevaihdossa osakkeita hankkivan osakeyhtiön verotuksessa osakkeiden hankintamenona pidettäisiin osakevaihtoa edeltävää poistamatonta hankintamenoa. Samalla säännökseen lisättäisiin etuyhteyden määritelmä, jonka mukaan osakevaihdon osapuolten katsottaisiin olevan etuyhteydessä toisiinsa, jos toinen osapuoli välittömästi tai välillisesti omistaisi yli puolet toisen osapuolen pääomasta tai sillä olisi välittömästi tai välillisesti yli puolet toisen osapuolen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä. Mikäli etuyhteysmääritelmä täyttyy osakevaihdon hetkellä tai sen seurauksena, osakkeita hankkineen osakeyhtiön verotuksessa kohdeyhtiön osakkeiden hankintamenona pidettäisiin kohdeyhtiön osakevaihtoa edeltänyttä verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa.

Edellä käsiteltyjä arvostamislakiin ja elinkeinoverolakiin esitettyjä muutoksia ehdotetaan sovellettavan taannehtivasti 1.1.2017 tai sen jälkeen toteutettuihin osakevaihtojärjestelyihin ja niitä sovellettaisiin voimaantulon jälkeen päätetyn osingonjaon verotukseen sekä yhtiön varojen arvostamiseen.

Muut muutosehdotukset koskevat mm. osakevaihdossa käytettävän rahavastikkeen enimmäismäärää, joka nostettaisiin nykyisestä 10 prosentista 50 prosenttiin. Vastike saisi olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 50 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua omaa pääomaa.

Elinkeinoverolain osakevaihtosäännökset ulotettaisiin koskemaan Euroopan talousalueen ulkopuolisia maita tiettyjen lisäedellytysten täyttyessä. Muutosta sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa.

Lisäksi arvostamislakiin ehdotetaan muutosta, joka antaisi yhtiölle muutoksenhakuoikeuden oman osakkeensa vertailuarvoon. Muutosta sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2025 toimitettavassa verotuksessa.

Selvää on, esitysluonnoksen tavoitteen mukaisestikin, että esityksen mukainen sääntely voi johtaa osakevaihtoa edeltävää tilannetta ankarampaan osinkoverotukseen. Esitetyssä sääntelyssä ongelmallista on, että kohdeyhtiön nettovarallisuutta ei huomioitaisi hankkivan yhtiön nettovarallisuudessa millään tavoin, jolloin osakevaihto johtaisi ankarampaan verotukseen kuin jos järjestelyä ei olisi toteutettu. Kohdeyhtiön osakevaihtoa edeltävä hankintameno voi olla nolla euroa, mutta kohdeyhtiöllä voi olla omasta toiminnasta kertynyttä nettovarallisuutta, jonka perusteella kohdeyhtiön jakamien osinkojen pääomatulo-osuus lasketaan. Muutosehdotus ei vain poista osakevaihdosta saatavia hyötyjä, vaan saattaa käytännössä rankaista sellaisen toteuttamisesta.

Esitysluonnoksessa kuvattu etuyhteyden määritelmä on keskeinen ongelmakohta. Etuyhteyttä koskeva säännös voi ehdotetun sanamuodon mukaisena mahdollistaa osakkeiden alkuperäiseen hankintamenoon perustuvan arvostuksen automaattisen soveltamisen kaikissa EVL 52 f §:n mukaisissa osakevaihdoissa, koska ehdotettu yli 50 prosentin omistus- tai äänivaltaosuus toisessa osapuolessa täyttyisi aina osakevaihdon seurauksena. Muutos koskisi käytännössä kaikkia vuoden 2017 jälkeen etuyhteysosapuolten välillä toteutettuja osakevaihtoja, vaikka kysymyksessä olisi konsernin sisäinen, liiketoiminnallisesti perusteltu järjestely eikä ainoastaan nettovarallisuushyödyn saamiseksi tehty järjestely.

Ongelmalliseksi voidaan nähdä myös taannehtivuuden yhdistäminen verovelvollisten yhdenvertaisuuteen. Nyt ehdotettu ajallinen rajaus 1.1.2017 jälkeen toteutettuihin osakevaihtoihin asettaa täysin samanlaiset (eli mm. yksinyrittäjänä toimivat) verovelvolliset erilaiseen asemaan yksinomaan osakevaihtojärjestelyn toteuttamisajankohdan mukaan ilman, että verovelvollisilla on itsellään ollut lainkaan ennakkokäsitystä veromuutoksesta tai mahdollisuutta ottaa sitä huomioon.

Vaikka kyse ei muodollisesti olisikaan takautuvasta sääntelystä, kuten esitysluonnoksessa todetaan, kohdistuisi vaikutus jo voimassa olleen lainsäädännön perusteella tehtyihin järjestelyihin ja muuttaisi niiden verovaikutuksia taannehtivasti. Muutos takautuvasti hankintamenoihin voi monessa tilanteessa johtaa käytännön vaikeuksiin hankintamenon laskemiseksi, varsinkin jos hankkivan yhtiön omistus on vaihtunut osakevaihdon jälkeen. Mitä pidempi aika osakevaihdon toteuttamisesta on kulunut, sitä haastavampaa voi olla osakevaihtoa edeltäneen hankintamenon luotettava selvittäminen.

Esityksessä ei ole myöskään lainkaan käsitelty osakevaihtoihin liittyvää varainsiirtoverotusta, mikä jättää epäselväksi, onko myös varainsiirtovero jatkossa tarkoitus määrätä alkuperäisen hankintamenon mukaan vai apporttitilanteiden normaalikäytännön mukaisesti osakkeiden käyvän arvon perusteella.

Nähtäväksi jää, millä tavalla hallituksen esitystä muokataan 15.8.2025 päättyneen lausuntoajan aikana annetun palautteen pohjalta. Nykyisellään hallituksen esitysluonnos sisältää merkittäviä ongelmia erityisesti säännöksen soveltamisalan ja taannehtivuuden osalta. Kun esityksen tavoitteina on lopettaa yksinomaan osinkoverotuksen minimoimiseksi tehdyt osakevaihtojärjestelyt ja toisaalta helpottaa liiketoiminnan uudelleenjärjestelyjen toteuttamista, esitys ei tältä osin vastaa sen tavoitteita. Vaikka esitysluonnos ei tällaisenaan etenisi lainvalmistelussa, on osakevaihtoihin liittyviin osinkoverotuksen muutoksiin syytä silti jo varautua.

Sami Tuominen
Asianajaja, Osakas, Veropraktiikan vetäjä
Asianajotoimisto Merilampi Oy

Henry Alexander
Asianajaja
Asianajotoimisto Merilampi Oy