Oikeuskanslerin tehtävä on vahvasti ajassa kiinni

Oikeuskanslerin tehtävä on suomalaisen oikeuselämän kannalta paitsi perinteinen myös vahvasti ja tiiviisti tässä ajassa oleva keskeinen toimi. Olen aloittanut tehtävässäni rauhallisin ja odottavin mielin. Vaikka tehtävä voi ajoittain olla vaativakin, yhdessä oikeuskanslerinviraston osaavan henkilökunnan kanssa voimme viedä eteenpäin ylintä laillisuusvalvontaa Suomessa.

Pohdin tehtävään hakemista pitkään ja punnitsin tarkoin, mitä se tulisi tarkoittamaan. Koin myös järkeväksi keskustella asiasta itseäni viisaampien kanssa. Viihdyin erittäin hyvin aikaisemmassa työssäni tutkijana, opettajana ja tiedekunnan johdossa. Toisaalta yliopistossa oli vierähtänyt jo vuosia, ja se sai minut ajattelemaan, että minulla voisi olla oikeuskanslerin tehtävässä hyödyllistä osaamista.

Tarkoitus on hoitaa oma perustuslaissa säädetty tehtäväni niin hyvin kuin tiedän ja taidan: siis valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Samaan aikaan seuraan, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä kaikki muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväni on erityisesti valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Suomalainen demokraattinen oikeusvaltio on tietysti toiminnan keskiössä ja huomioni kohteena. Sitä olen pyrkinyt pitämään monin tavoin esillä myös tutkimustyössäni ja opetuksessa. Seuraan mielenkiinnolla, miten eurooppalainen ja kansainvälinen kehitys vaikuttaa Suomeen – ja tietysti toivon, ettei maailmassa mentäisi aina kriisistä toiseen.

Juridiikasta kiinnostumisen syyt olivat aika pragmaattiset: opiskelu oli laaja-alaista ja koulutus loi pohjaa monille mahdollisuuksille. Ajatuksissa on ollut monenlaista, mutta tällä polulla nyt ollaan. Samanlaisia keskusteluja olen käynyt monien opiskelijoiden kanssa: yleinen ajatus on, että jos monet ammatilliset vaihtoehdot kiinnostavat, oikeustieteen opinnot ovat hyvä vaihtoehto. Silloin ei tarvitse nuorena tehdä yhtä suurta valintaa tulevaisuutta varten. Ja elämähän on jatkuvaa oppimista.

Suoritin varusmiespalveluksen vasta opintojen jälkeen, ja sen jälkeen olin hetken aikaa töissä täällä oikeuskanslerinvirastossa. Silloinen oikeuskansleri Jorma S. Aalto kannusti minua jatko-opintojen pariin. Ratkaiseva käänne urallani olikin Turun yliopistoon assistentiksi pääseminen. Se ikään kuin varmisti tulevaisuuteni suunnan.

Suomalainen oikeusvaltio on vakaalla pohjalla ja hyvin juurtunut. Maailmanpolitiikkaan minun ei onneksi tarvitse ottaa kantaa, mutta olen seurannut huolestuneena oikeusvaltioon kohdistuvia uhkia eräissä EU-jäsenvaltioissa. Viime aikoina olen miettinyt paljon erilaisia yhteiskunnallista luottamusta sisältä ja ulkoa rapauttavia hitaita tai äkkinäisiä kehityskulkuja. Minua pohdituttaa esimerkiksi vaalien toimeenpanoon liittyvä mahdollinen hybridivaikuttaminen ja muu hybridivaikuttaminen sekä kyberuhat. Usein kehityskulut ovat hitaita, mutta toisinaan tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti.

Suomessakin näkyy merkkejä viranomaisiin ja virkakuntaan kohdistuvasta jonkinasteisesta maalittamisesta virkatehtävien hoidossa. Meidän tulee olla herkkänä suhteessa tutkijoiden ja toimittajien painostamiseen ja peräti häirintään. Yhteiskunnallista luottamusta rakennetaan monesta suunnasta, ja siihen kuuluvat muun muassa tieteen ja viestinnän vapaus.

Monet asiat voivat nakertaa oikeusvaltion toimivuutta, vaikka se meillä onkin nyt hyvin vakaalla pohjalla. Yksi tärkeä asia on se, miten yksityiset kansalaiset kokevat oikeuksiensa toteutuvan. Suomessa on jo pitkään kiinnitetty huomiota oikeudenkäyntien pitkään kestoon, ja tuomioistuimet ja lainsäätäjä tekevät paljon työtä lyhentääkseen niitä. Oikeusvaltiota on huollettava jatkuvasti.

Syntymävuosi: 1971
Perhe: Puoliso ja kaksi aikuista lasta
Tutkinnot ja arvonimet: OTT, VT
Lempioikeudenala: Valtiosääntö
Guru: Olen saanut oppia paljon kollegoiltani yliopistossa. Tutkijoiden ajatteluun kannattaa aina syventyä – taiteita unohtamatta.
Jos ei olisi juristi, olisi: Jossittelu oman itsen tekemisistä on kannattanut tähän mennessä jo lopettaa.

Suosittelen
Kirja: Minulla ei ole mitään yhtä kirjaa yli muiden.
Elokuva: James Ivoryn ohjaama draama The Remains of the Day (1989) Kazuo Ishiguron samannimisen romaanin pohjalta on jäänyt mieleen.
Laulu: Autoa yksin ajaessani saatan laulaa Simana Arhippainin Balladia Vestmanviikistä oopperasta Punainen viiva.
Urheilulaji: Kaikenlaista.
Kuvataiteen teos: Kuvataiteen ääreen on hyvä pysähtyä. Seuraan aika paljon kotimaista aikamme kuvataidetta.