”Moni hoitamani asia on ollut kiistanalainen, kipeä ja arka”
JURISTIKIRJE SUOSITTELEE | Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste on ollut mukana ratkaisemassa suomalaisen urheiluhistorian puhutuimpia oikeusjuttuja. Syyskuussa ilmestyvässä elämäkerrassaan Rauste kertoo, mitä todella tapahtui kulissien takana – ja mitä se kertoo oikeuden toteutumisesta huippu-urheilussa.
Olli Rauste on ollut mukana muun muassa Hiihtoliitto–STT-jutussa ja monissa dopingjutuissa. Ne ovat kuohuttaneet mielialoja ja ovat osa suomalaista urheiluhistoriaa.
Kirjassaan Urheilun huippujuristi – Olli Rauste (Docendo) Rauste kertoo, minkälaista on ollut puolustaa urheilijaa, jonka suuri yleisö ja media ovat jo tuominneet huijariksi. Samalla hän pohdiskelee, onko asiassa ”väärällä puolella” asettuessaan järjestelmää vastaan. Rauste kertoo myös omista kokemuksistaan urheilumaailman ”korkeimmasta oikeudesta” CAS:ista, maailman antidopingorganisaatio WADA:sta ja kotimaisista alan instituutioista.
Urheiluoikeuteen hän perehtyi opiskellessaan Yhdysvalloissa Pennsylvanian yliopistossa. Palattuaan Suomeen Rausteesta tuli nopeasti alan uranuurtaja. Rauste on ollut 30 vuoden ajan CAS:in jäsen.
Tavoitteena Raustella on ollut, ettei hän teoksellaan suututtaisi ketään. Jos hän kehuu, hän kehuu nimellä. Jos hän arvostelee, hän jättää nimen kertomatta.
”En voi silti luvata, etteikö joku voisi suuttua. Moni hoitamani asia on ollut kiistanalainen, kipeä ja arka. Ymmärrän, että tekstini voi koskettaa asioissa mukana olleita”, Rauste sanoo.
”Elämäkerta on minun näkemykseni hoitamistani urheilun oikeusjutuista. Muitakin näkemyksiä varmasti on. Jokainen on puolestani vapaa esittämään asioihin oman näkemyksensä. Moniarvoisuus on yhteiskuntamme perusta.”
Mistä tuli ajatus elämäkertaan?
”Ajatus syntyi muutama vuosi sitten puhelinkeskustelusta urheilutoimittaja Pekka Holopaisen kanssa. Ajatus heräsi uudelleen, kun kävelin toukokuussa 2024 Lauri Tarastin muistelmien julkistamistilaisuudesta Urheilumuseolta Pasilan asemalle. Jos kerran Lauri, niin miksen sitten minäkin? Olisihan minullakin paljon kiinnostavia tarinoita kerrottavanani”, Rauste kertoo.
Miten juristi voi kirjoittaa kirjan hoitamistaan jutuista? Eikö asianajosalaisuus suojaa asiakasta?
”Ei voikaan, ellei asiakas suostu oman juttunsa kertomiseen, ja kyllä asianajosalaisuus suojaa asiakasta, mutta se ei ole absoluuttinen. Päämiehen luvalla lakimieskin saa kertoa päämiehensä jutusta.”
Miten entiset päämiehet suhtautuivat ajatukseen, että heidän oma juttunsa kerrottaisiin vuosia myöhemmin kirjassa?
”Pelkäsin etukäteen, että ajatus elämäkerrasta tyssäisi siihen, etteivät entiset päämieheni anna lupaa omista jutuistaan kertomiseen. Kukapa haluaisi oman lakimiehensä kertovan vaikkapa avioeronsa yksityiskohtia muille? Ilman päämiesten lupia elämäkerta jäisi syntymättä.”
”Itsenäisyyspäiväviikonloppuna 2024 mietin, että minulla on ollut vähän yli 20 sellaista urheilujuttua, jotka varmaan kiinnostaisivat suurta yleisöä. Niistä kaksi juttua olisivat niin tärkeitä, että molemmat pitäisi kertoa, jotta kirja kannattaisi tehdä. Nämä kaksi ’pääjuttua’ olisivat Kaisa Variksen vapauttaminen elinikäisestä kilpailukiellosta 2008 ja STT:n dopinguutisesta 1998 noussut kunnianloukkausoikeudenkäynti. Niiden lisäksi minun pitäisi saada luvat noin kymmeneltä muulta päämieheltäni noin 20 muusta jutusta. Silloin elämäkerran ainekset olisivat kasassa.”
Rauste kertoo aloittaneensa tärkeimmästä, eli Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Ahosta sekä Kaisa Variksesta. Aho ymmärsi STT-jutun osana suomalaisen urheilun historiankirjoitusta ja suostui heti. Kaisa Varikselta Rauste ei saanut pariin ensimmäiseen viestiinsä vastausta.
”Sitten päätin, että naputtelen valmiiksi koko luvun, ja kysyn sitten uudelleen, saanko julkaista. Lähetin 35 sivun tekstin Kaisalle. Kaksi päivää myöhemmin kilahti vastaus Kaisalta: Saat julkaista, ja minulla olisi tekstiin vielä pari lisäystä. Silloin tiesin, että elämäkerta syntyy.”
Tämän jälkeen Rauste kysyi kirjaan suostumusta vielä 20 muun jutun päämiehiltään. Rausteen yllätykseksi kaikki suostuivat. Sen takia kirjaan tuli yli 20 urheilujuttua ja 450 sivua.
Millä perusteella valitsit kirjassa kerrotut jutut?
”Kiinnostavuuden perusteella. Olen ottanut mukaan hyvin erityyppisiä urheiluun liittyviä hoitamiani oikeusjuttuja. Siellä on dopingjuttuja, rikosjuttuja, sopupelijuttu, hevosjuttu, liigakriteerijuttu, yksilöurheilun kilpailuoikeusjuttu, seuran erottamisasia, häirintäjuttu, pari kiinnostavaa kokousjuttua, lasten urheilun juttu ja niin edelleen. Yhdistäviä tekijöitä ovat urheilu ja se, että valitsemissani jutuissa on ollut mielestäni jotain poikkeuksellista. Sen takia olen halunnut kertoa juuri ne.”’
Uransa aikana Rauste on hoitanut paljon muitakin urheiluun liittyviä juttuja. Ne hän jätti kirjasta pois, jos niihin ei löytänyt sellaista näkökulmaa, joka tekisi jutusta poikkeuksellisen.
”Tällä perusteella jätin pois esimerkiksi mediassa olleita valmentajien irtisanomisjuttuja. En löytänyt niihin mitään sellaista tulokulmaa, joka tekisi niistä muutoin kiinnostavia kuin ehkä henkilöiden nimien osalta.”
Miten urheilun oikeusjutut eroavat muista oikeusjutuista?
”Urheiluun liittyvät oikeusjutut herättävät poikkeuksetta urheilun seuraajissa suuria tunteita. Osapuolet ovat yleensä entuudestaan tunnettuja. Yleisö joutuu valitsemaan puolensa, kumpi osapuolista on oikeassa. Media seuraa urheilun oikeusjuttuja hyvin tarkasti. Urheilijat elävät median ja yleisön suosiosta. Sen takia urheilujuttuja hoitaessa melkeinpä tärkeintä on se, minkälainen mielikuva asiasta syntyy suurelle yleisölle median välittämänä. Se ei läheskään aina ole tärkeintä, miten juttu lopulta juridisesti päättyi.”
***
Kirjoittaja Ari Pusa on Helsingin Sanomien pitkäaikainen urheilutoimittaja, joka on seurannut läheltä Rausteen hoitamia urheilun oikeusjuttuja.
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen viikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!
Aiheeseen liittyvää
Oikeuskanslerin tehtävä on vahvasti ajassa kiinni
Mitä juridiikka voi oppia yhteisöllisyydestä?
