”Kun työelämä muuttuu, tarvitsemme motivoituneita juristeja kysymään hyviä kysymyksiä”

"Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon. Rakentajien työ saattaa viedä vuosia mutta jonain päivänä se on valmis”, kirjoittaa Paulo Coelho. Yrittäjyys on minulle ennen kaikkea rakentamista. Olen aina ollut kiinnostunut rakentamisesta – jo ennen kuin tiesin, mitä yrittäjyys tarkoittaa. Lapsena tykkäsin perustaa erilaisia kerhoja – oli teemana sitten Teletapit, askartelu tai roskien kerääminen. Nautin siitä, että sain luoda jotain uutta yhdessä ystävieni kanssa.

Erityisen vahvasti mieleeni on jäänyt projekti, jonka teimme ystäväni Victorian kanssa 12-vuotiaina: päätimme rakentaa itsellemme leikkimökin. Saimme apua lankkujen sahaamiseen ja oven asentamiseen Victorian isältä, mutta suurimman osan työstä teimme itse. Valmis mökki toi valtavan onnistumisen tunteen – sen rakentaminen oli paitsi konkreettista, myös innostavaa ja voimaannuttavaa.

Matkan varrella ei ole ollut mitenkään selvää, että minusta tulee yrittäjä. Lukion jälkeen menin isäni inspiroimana Hankenille opiskelemaan markkinointia. Vuosi myöhemmin aloitin oikiksessa siinä uskossa, että tekisin uraa liikejuridiikan parissa. Juridiikkaan liittyvä ongelmanratkaisu kiehtoi minua ja vastavalmistuneena juristina hakeuduin asianajotoimiston veroryhmään. Kaikki näytti paperilla hyvältä, mutta ajan myötä huomasin, etten tunnistanut itseäni veroasiantuntijan arjesta. Motivaationi oli hiipunut. Lopulta oivalsin, että tarvitsin ympärilleni enemmän kohtaamisia ja ihmisläheistä työtä. Tarvitsin lisää tilaa luovuudelle – ja rakentamiselle.

Pelkkä yrittäjähenkisyys ei aina tarkoita, että henkilöstä tulee yrittäjä. Yritys ei synny ilman yrittäjälle sopivaa liikeideaa. Sanotaan, että hyvä liikeidea on vain 10 % yrityksen menestyksestä – mutta huono liikeidea voi muodostaa jopa 90 % sen ongelmista. Allekirjoitan tämän ja väitän, että omannäköisen idean puute pitää monen yrittäjähenkisen juristin palkkatyössä. Ajattelen, että 10/90-sääntö pätee myös yhtiökumppaniin. Hyvän kumppanin kanssa puetaan työhaalarit, kääritään hihat ja lähdetään rakentamaan, kun taas huonon kumppanin kanssa aika ja energia kuluu eripuraan.

Mistä löytää hyvä yhtiökumppani ja miten keksiä pesunkestävä liikeidea? Minulla ei valitettavasti ole tähän vastausta, koska kohtalo toi minulle sekä idean että kumppanin, kun sattumalta tutustuin samanhenkiseen juristiin, Satu Lappalaiseen. Idea ryhtyä rekrytointialan yrittäjiksi syntyi yhdessä Satun kanssa: oli keväinen ilta ja istuimme Eteläesplanadin kulmassa punaviinilasin äärellä. Tuskastelimme molempien motivaation puutetta ja juttelimme siitä, kuinka rekrytoijien pitäisi kysyä työnhakijoilta: mistä nautit arjessa? Minkälainen työ sytyttää sinussa kipinän?

Päätimme sinä iltana, että ryhtyisimme rekrytoijiksi, jotka keskittyvät motivaatioon ja työn merkityksellisyyteen. En osaa sanoa, mistä keräsimme rohkeuden toteuttaa suunnitelmamme, mutta sinä iltana Minjonin tarina sai alkunsa. Ehkä yrittäjyyteen pätee sama kuin rakkauteen – välillä ajoitus on kaikki kaikessa.

Minjonilla autamme yrityksiä rekrytoimaan juridisen alan osaajia. Juristien lisäksi talenttiverkostoomme kuuluu esimerkiksi compliance- ja veroasiantuntijoita. Kymmenessä vuodessa Minjonista on kasvanut Suomen suurin juridisen alan rekrytointiyritys. Kasvun ja onnistuneiden rekrytointien taustalla on omistautuminen työnhakijoiden ymmärtämiseen ja kohtaamiseen. Haluamme auttaa juristeja ottamaan askelia kohti omannäköisiä työpaikkoja ja motivoivaa arkea.

Juridisen yhteisön sisällä ymmärrämme toisiamme hyvin. Tästä syystä olemme Minjonilla pitäneet kiinni siitä, että juristit rekrytoivat juristeja. Juristitaustainen rekrytointikonsultti ymmärtää avoimen position rekrytointikriteerit syväluotaavasti ja puhuu samaa kieltä kandidaattien kanssa.

Kun perustimme Minjonin, halusimme keskittyä motivaatioon, koska se tuntui meille itsellemme niin tärkeältä teemalta. Halusimme nauttia työelämästä, kokea työn imua ja elää omannäköistä arkea. Halusimme myös jakaa tämän kokemuksen muiden kanssa. Olimme jo silloin vakuuttuneita siitä, että motivaatio on avain tuottavaan ja onnelliseen työelämään. Perspektiivi oli kuitenkin paljolti yksilölähtöinen.

Tänään näemme, ettei motivaatio ole enää vain juristin suorituskykyä ja hyvinvointia edistävä voima, vaan välttämättömyys asiantuntijatyötä tekeville organisaatioille. Tekoäly tuo mukanaan työelämän murroksen, jonka vaikutukset ulottuvat juristin sisäiseen maailmaan ja motivaatioon asti. Pähkinänkuoressa: kun vastauksen voi saada silmänräpäyksessä, tarvitsemme hyvinvoivia ja motivoituneita juristeja kysymään hyviä kysymyksiä. Jatkuva oppiminen, luova ongelmanratkaisu ja kekseliäisyys edellyttävät, että tunnemme kipinää työssämme.

Kun puhutaan yrittäjyydestä, mainitaan yleensä se vapaus, jonka yrittäjyys tuo mukanaan. Mielestäni suurin vapaus ei kuitenkaan liity työaikoihin tai lomasuunnitelmien tekoon, vaan vapauteen valita kenen kanssa työskentelee. Hyvän tiimin kanssa on mielekkäämpää ja hauskempaa rakentaa. Yrittäjyyden myötä olen myös tehnyt sen havainnon, että kokemus vapaudesta on enemmän asenteesta kuin olosuhteista kiinni. Jos omasta kipinästä ei huolehdi, se sama yritys, joka tuo yrittäjälle vapauden, voi tuntua myös loukulta.

Suurin oppi, jonka yrittäjyys on minulle antanut, on kyky luottaa tulevaan. Yrittäjän pitää uskaltaa nähdä mahdollisuuksia myös epävarmuuden keskellä, mutta mielestäni vankkumaton optimismi tekee meille kaikille hyvää. Yrittäjäpolkumme alussa kehitimme Sadun kanssa tavan reagoida vaikeisiin tilanteisiin: keitämme kahvit, syömme pari palaa suklaata ja lähdemme analysoimaan ongelmaa ratkaisukeskeisesti. Toimii edelleen, tosin nykyään emme tarvitse kahvia ja suklaata – menemme suoraan kohti ratkaisua.

Tällä hetkellä yrittäminen on minulle omannäköinen tapa tehdä töitä. Nautin edelleen rakentamisesta, mutta tiedostan, ettei yritykseni tule koskaan olemaan valmis. Saavuttamisen tunne on minulle tärkeä, mutta sen rinnalle on noussut oppiminen yhtä tärkeänä arvona. Tiukassa paikassa saatan kiroilla, mutta samaan aikaan tiedän, että opin vastoinkäymisistä enemmän kuin onnistumisista. Haluan nähdä Minjonin kasvavan ja kukoistavan, mutta tärkeintä minulle on se elämänmakuinen seikkailu, jonka yrittäjyys minulle tarjoaa. Luulen, että minusta on tullut Coelhon kuvailema puutarhuri:

”On olemassa myös niitä, jotka kylvävät. He joutuvat kärsimään ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista, ja harvoin lepäävät. Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan, ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua.”

***

Katariina Ruuskanen: “Alan murroksessa pitää uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla”
Timo Lappi: “Oman yrityksen kasvu ja kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen energisoi”
Johanna Tallberg: Rakentaminen on käytännön juridiikkaa