Kärsiikö yri­tys­asiak­kai­den etu asianajajan es­teel­li­syys­sään­te­lyn takia?

Selvitän väitöskirjassani voimassa olevan asianajajan esteellisyyssääntelyn sisältöä ja tulkintaa erityisesti liikejuridisissa toimeksiantotilanteissa. Esteettömyyttä pidetään yleisesti vaikeimmin ratkaistavana asianajajan ammattieettisenä velvollisuutena.

Esteettömyysvaatimuksen noudattamisen haastavuus johtuu laajalti siitä, että taloudelliseen tai henkilökohtaiseen liityntään perustuvia esteellisyyksiä lukuun ottamatta yhden asianajajan esteellisyyskielto ulottuu kaikkiin saman toimiston asianajajiin. Nämä niin sanotut toimistoesteellisyydet ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilmiön taustalla ovat suurten asianajotoimistojen kasvu, asianajajien kiristynyt erikoistumisaste ja asianajotoimistojen välillä tapahtuvien siirtymisten yleistyminen. Tutkimuksessani arvioidaan tapoja rajoittaa toimistoesteellisyyksiä common law -maissa käytössä olevan kiinan muuri -järjestelyn ja asiakkaiden suostumusten avulla.

Asianajajan esteettömyysvaatimuksen tulkinta ja sääntelyn kehittämismahdollisuudet riippuvat pohjimmiltaan siitä, miten asianajajien yhteiskunnallinen tehtävä ymmärretään. Asianajajakunnan tarkoitus voidaan hahmottaa joko asiakkaan edun ensisijaisuuden tai kansalaisten asianajotoimintaan kohdistaman luottamuksen kautta. Käsitykset ovat tässä suhteessa vaihdelleet varsinkin common law -maissa erittäin voimakkaasti.

Esitän väitöskirjassa mainittua rooliajattelua hyödyntäen, että nykyisessä asianajajan esteellisyyssääntelyssä ei oteta riittävästi huomioon merkittävien yritysasiakkaiden etua ja oikeutta. Toimistoesteellisyydet vaikuttavat säännöllisesti asianajopalveluita käyttävien yritysasiakkaiden mahdollisuuksiin valita haluamansa asianajaja selvästi kuluttaja-asiakkaita enemmän.

Väitöskirjaprojektini käynnistyi jälkikäteen tarkasteltuna kirjoittaessani gradua asianajajan esteellisyydestä syksyllä 2020. Silloisen Asianajajaliiton asettama sääntelytyöryhmä oli julkaissut aiemmin samana vuonna esteellisyysmääräyksiä koskevat muutosehdotukset, joten aihe oli siinä kohtaa erityisen ajankohtainen. Havaitsin ylipäänsä gradun tekemisen aikana, että liikejuridista asianajotoimintaa käsittelevälle tutkimukselle oli selkeä tarve. Tohtoriopintoihin jatkaminen tuntui siten luontevalta.

Työskentelin ennen päätoimiseksi väitöskirjatutkijaksi siirtymistä runsaan vuoden ajan juristina Suomen Asianajajien valvontalautakunnassa. Siellä saatu työkokemus lisäsi olennaisella tavalla valmiuksiani ja motivaatiotani väitöstutkimuksen tekemiseen.

Se, miten kokonaisvaltaiseksi oppimiskokemukseksi väitöskirjan kirjoittaminen lopulta muodostui, tuli itselleni yllätyksenä. Varsinaisen substanssiosaamisen ohella koen tutkimuksen tekemisen kehittäneen kirjoittamiseni laatua sekä kykyäni kriittiseen ajatteluun. Havaitsin myös prosessin kuluessa, että omalla kohdallani itsenäinen tutkimustyö on kaikkein tehokkain oppimistapa juridiikan saralla. Väitöskirja-aiheen mielekkääksi kokeminen oli avainasemassa siinä, että monipuolinen oppiminen oli mahdollista.

Väitöskirjaprojektin myötä ymmärsin, kuinka yhteiskunnallisesti merkityksellinen ja teoreettisesti vaativa kohdealue asianajajaoikeus on. Tekoälyn synnyttämä disruptio ja Yhdysvalloissa nähty uhka asianajajakunnan riippumattomuudelle tekevät asianajotoiminnasta yhden oikeustieteen kiinnostavimmista tutkimuskohteista.

***

Alma Insights on kustantanut Henri Halilan väitöskirjan teoksena Esteellisyys modernissa asianajotoiminnassa (2026).