Hyvä kau­pun­ki­suun­nit­te­lu torjuu eriar­vois­tu­mis­ta

Kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävä on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen tässä rakkaassa kotikaupungissani Helsingissä. Oli hienoa päästä hakemaan paikkaa ja tulla vielä valituksi. Intohimoni on työskennellä Helsingin ja helsinkiläisten eteen ja tehdä kaupungistamme vielä parempi paikka meille kaikille asua. Tätä ennen toimin kaksi vuotta kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarina Helsingissä. Nyt näkokulma muuttuu, mutta näen myös yhdistäviä tekijöitä.

Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäiseminen: jokaisen alueen Helsingissä tulee olla viihtyisä, turvallinen ja hyvä paikka elää ja asua. Haluan kiinnittää huomioita erityisesti lapsiperheiden tilanteeseen sekä siihen, että Helsingissä on tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja myös pienituloisille samoin kuin Helsingin omille työntekijöille. Sen lisäksi myös Helsingin laadukas joukkoliikenne on tärkeä asia kaupunkilaisille.

Oikeustiede on kiinnostanut minua lapsesta asti ja ajattelin sen olevan minun alani. Toki siihen vaikutti varmaan sekin, että sekä isoisäni että isäni ovat olleet varatuomareita, niin kuin minäkin nyt, ja isoäitinikin oli varanotaari. Ymmärsin juristin koulutuksen olevan erittäin hyvä pohja ja yleiskoulutus, joka mahdollistaa monenlaisten työtehtävien tekemisen.

Äitini on tehnyt pitkän uran lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kasvatuksen parissa. Puhuimme paljon niistä asioista kotona, ja ehkä vanhempieni ammatit tällä tavalla yhdistyivät minussa. Halusin vaikuttaa siihen, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi asiat paremmin, ja siksi erikoistuin lapsioikeusjuristiksi. Uskoin ja uskon edelleen siihen, että yhteiskunta voi tukea lapsia ja lapsiperheitä paremmin, vaikka muutokset eivät käykään nopeasti.

Tein urani kannalta ratkaisevan päätöksen vähän alle nelikymppisenä vuonna 2013. Se oli päätös lähteä mukaan politiikkaan, koska halusin osallistua poliittiseen vaikuttamistyöhön. Sitä ennen olin toiminut asiantuntijaroolissa Vantaan kaupungilla lastensuojelusta vastaavana juristina.

Vantaalla työskennellessäni ymmärsin, etteivät peruspalvelut aina toimi ja lapset muistetaan lähinnä juhlapuheissa. Lastensuojelussa oli paljon perheitä, joita olisi voitu auttaa jo paljon aikaisemmin ennen lastensuojelun tarvetta. Nämä asiat eivät jättäneet minua rauhaan ja puhuin niistä kollegojen ja ystävien kanssa. He kannustivat minua lähtemään mukaan kuntapolitiikkaan ja politiikkaan ylipäätään, ja vaaleissa ehdolla ollessani nostin juuri näitä teemoja.

Kuntapolitiikan kautta minulle on tullut erilaisia mahdollisuuksia hakea poliittisia johtotehtäviä. Tartun tilaisuuksiin, kun niitä tarjotaan ja niitä eteen tulee. En ole koskaan ollut pitkän linjan urasuunnittelija. Systemaattisuutta enemmän uskon siihen, että jos on valmis tekemään paljon työtä itselle tärkeimpien asioiden eteen, niin se avaa työmahdollisuuksia ja tehtäviä.

Olen erityisen ylpeä siitä, että olin Sanna Marinin hallituksessa tekemässä Suomeen kansallista lapsistrategiaa, joka valmisteltiin parlamentaarisessa komiteassa. Eli 30 vuoden jälkeen Suomeen vihdoin saatiin kansallinen lapsistrategia, jonka tarkoituksena on nimenomaan edistää lapsen oikeuksien toteutumista paremmin. Se on ollut ehdottomasti tärkein saavutukseni lapsioikeusjuristina.

Kaupunkiympäristö ja arjen toimivuus koskettavat kaikkia kaupunkilaisia. Sähköpostini onkin jo täyttynyt yhteydenotoista, jotka koskevat näitä asioita. Mielestäni kasvavassa ja kehittyvässä kaupungissa asuminen vaatii resilienssiä myös meiltä asukkailta: toimivuus ja laatu tarkoittavat sitä, että välillä pitää korjata metrosiltaa, avata katuja ja rakentaa uusia pyöräteitä. Kaupunkiympäristön toimialan tärkeä tehtävä näissä tilanteissa on tiedottaa eri projekteista niin, että ennakoiminen ja sujuva eläminen kaupungissa on mahdollista.

Yksi suurimmista haasteista tällä hetkellä on tietenkin rakentaminen ja kohtuuhintaisen asumisen lisääminen Helsingissä. Nyt olisi erityisen tärkeää saada kaupunkilaisten luottamus palautettua kaupunkiympäristön kaavoitukseen, suunnitteluun ja rakentamiseen. Uskon sen vaativan enemmän kaupunkilaisten osallistamista.

Kokemukseni mukaan lapsille ja nuorille rakennettu kaupunki on hyvä kaupunki kaikille, sillä se tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuuden, esteettömyyden ja turvallisuuden huomioimista. Oli kyse sitten liikennesuunnittelusta, kaavoituksesta, uudesta koulurakennuksesta tai sote-palveluiden kehittämisestä, on äärimmäisen tärkeää, että sitä katsotaan juuri lasten ja nuorten näkökulmasta.

Syntymävuosi: 1974
Perhe: puoliso ja kolme lasta sekä koiranpentu Jalo
Tutkinnot ja arvonimet: OTK / OTM, VT, Public eMBA
Lempioikeudenala: lapsioikeus
Guru: Miina Sillanpää
Jos ei olisi juristi, olisi: kokki

Suosittelen
Kirja: Joel Dickerin kirjat
Elokuva: Kaksi paavia
TV-sarja: MasterChef Australia
Laulu: Rajaton: La Dolce Vita
Urheilulaji: koripallo
Kuvataiteen teos: Claude Monet, Lummelampi