”Avointen rikosasioiden määrä mietityttää minua joka päivä”

Olen tehnyt monia poliisin töitä aina ruohonjuuritason kenttätoiminnasta ja rikostutkinnasta useisiin eri johtotehtäviin. Tähän nykyiseen virkaan hakeutuminen oli siis aika luonnollinen jatkumo aiemmalle. Olin Kaakkois-Suomen poliisipäällikkönä pari vuotta ja Hämeessä poliisipäällikkönä neljä vuotta. Niiden lisäksi minulla oli lyhyempi määräaikaisen pesti Poliisiammattikorkeakoulun rehtorina. Sitä ennen toimin sisäministeriössä poliisi- ja lainsäädäntöjohtajana sekä rajavartiolaitoksen oikeudellisen osaston päällikkönä.

Itä-Uusimaa on tapahtumarikasta aluetta, ja toivon, että voin vaikuttaa asioihin hyvällä tavalla. Hälytystehtävien ja rikosten määrä pääkaupunkiseudulla on aika kovaa luokkaa verrattuna moneen muuhun Suomen kolkkaan. Seuraamme päivä- ja viikkotasolla, mihin suuntaan rikostilanne kehittyy ja onko alueellisesti jotain sellaista, mihin pitäisi erityisesti puuttua. Tarvittavia ratkaisuja siis tehdään jatkuvan toimintaympäristön seuraamisen pohjalta.

Nuorena minulle ei ollut hirveän selvää, mitä haluaisin tehdä. Kaikenlaisia suunnitelmia oli, mutta juridiikka kiinnosti aina eniten. Voisi siis sanoa, että juridiikka valitsi minut. Olen kiitollinen siitä, että pääsin Helsingin oikeustieteelliseen. Sen jälkeen en ole valintaani katunut. Maata rakennetaan lain avulla, ja se on kyllä totta ja lainsäädäntöä riittää. Ennen oikeustieteen opintoja valmistuin poliisiksi. Poliisin työn ohessa opiskelin juristiksi ja sain väitöskirjani valmiiksi 2007.

Aina kun on tarjoutunut mielenkiintoinen mahdollisuus, olen tarttunut siihen, ja kaikki tehtävät urani aikana ovat olleet tärkeitä. Päätin jo nuorena, että yritän kerätä työkalupakkiini mahdollisimman paljon erilaisia työkaluja. Siitä on ollut valtavasti hyötyä. Samalla olen saanut hyödyllistä perspektiiviä aina tulevia tehtäviä varten. Esimerkiksi hyvin erilaisten ihmisten, työyhteisöjen ja tilanteiden kohtaamisesta ruohonjuuritasolla etulinjassa on hyötyä myöhemmin johtamistehtävissä. Edelleenkin joka ikinen päivä opin jotain uutta.

Olen oppinut, että erityisesti nykyään varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa. Mitä tahansa voi siis tapahtua ja tilanteet muuttuvat koko ajan. Teemme erilaisia suunnitelmia koko ajan, mutta niistä ei voi julkisesti puhua. Perussääntö on kuitenkin se, että mukautumisen pitää olla nopeaa. Hankimme koko ajan tietoa eri kanavia pitkin ja toimimme taustalla niin, että turvallisuus säilyy ja pysyy.

En halua huolestuttaa kansalaisia erittelemällä mahdollisia huolenaiheita. On selvää, että nykyään ihmisiä ahdistaa ja huolettaa monet asiat. Poliisi on instituutio, jonka tehtävä on luoda turvaa ja pysyvyyttä yhteiskunnassa. Olen täysin varma siitä, että tapahtui niin tai näin, me pystymme reagoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Poliisin ensisijainen tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi eli pyrimme ennaltaehkäisemään kaikenlaista pahuutta. Täydellisesti se ei ole mahdollista, mutta yritämme parhaamme.

Avoimia rikosasioita on paljon, ja se mietityttää minua joka päivä – usein myöhään illalla. Millään taikatempulla rikosasiat eivät ratkea. Jutut selviävät, kun on ihmisiä niitä selvittämään ja riittävästi tietoa. Pitkien käsittelyaikojen suhteen prosesseja kehitetään jatkuvasti, mutta siinäkin on rajansa. Lainsäädäntö on kasvattanut poliisityön vaatimuksia. Jos johonkin asiaan meni ennen viisi minuuttia, nyt siihen menee puoli tuntia. Yksi syy on kirjaamisen ja byrokratian lisääntyminen. Oikeusturvan kannalta se on hyvä asia, mutta samalla tapausten tutkiminen pitkittyy. Jokaisen kiven ja kannon kääntäminen ja kääntämisen kirjaaminen on työlästä.

Olen onnellinen siitä, että Suomen poliisi on ollut teknisen kehityksen kärjessä moniin muihin maihin verrattuna. Ja kansainvälisessä vertailussa pärjäämme hyvin niillä resursseilla, mitä meillä on. Vaikka arki tuntuu välillä raskaalta, tämä tosiasia on hyvä muistaa.

Urani kolme tärkeintä vuotta ovat vielä tulossa. En katso peruutuspeiliin, vaan haluan keskittyä tulevaisuuteen ja miettiä, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Eli tulevat kolme vuotta Itä-Uudenmaan poliisipäällikkönä tulevat nyt olemaan ne elämäni tärkeimmät.

Nyt on menossa vielä perehdytysvaihe uuteen tehtävään. Rikosasioiden suuri määrä on konkreettisin muutos aiempiin tehtäviini ja se vaatii melko lailla kaiken keskittymiseni. Rauhallinen luonteeni ja hyvä juridiikan osaaminen ovat siinä avuksi.

Syntymävuosi: 1966
Perhe: vaimo ja kaksi lasta
Tutkinnot ja arvonimet: erilaisia poliisin alan tutkintoja, OTK/OTM ja OTT
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto 2000
Lempioikeudenala: prosessioikeus
Guru: Zygmunt Bauman
Jos ei olisi juristi, olisi: kitaristi