Apu­lai­soi­keus­asia­mies: Skit­so­fre­nia­po­ti­lail­le ei tarjota heille lain mukaan kuuluvia so­si­aa­li­pal­ve­lu­ja

Yksityiselämän loukkaaminen

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin totesi ratkaisussaan (1942/2021), että valitsemalla asiakkaalle asuinpaikka kaukana lähiomaisista oli tosiasiallisesti rajoitettu voimakkaasti äidin ja tyttären välisiä tapaamisia. Apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan asiaa on arvioitava sekä perustuslain että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta.

Apulaisoikeusasiamies totesi, ettei hän voinut välttyä siltä vaikutelmalta, että yhteydenpidolle tyttäreen ja lapsenlapsiin ei ole annettu merkitystä, kun arvioitiin parasta asuinpaikkaa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä muun muassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Sosiaalihuollon ammattilaiset eivät tunnista kroonista skitsofreniaa sairastavien oikeutta maksuttomiin vammaispalveluihin

Apulaisoikeusasiamies totesi, että kaupunki oli toiminut väärin periessään kotihoidosta maksua. Tehtyjen merkintöjen mukaan palvelusta peritty maksu oli vaikuttanut voimakkaasti siihen, ettei asiakas ole halunnut käyttää palvelua. Kotihoidon avulla on mahdollistettu kotona asuminen ja pystytty välttämään sairaalan osastohoitojaksoja.

Ratkaisussaan (6600/2021) apulaisoikeusasiamies Sakslin katsoi, että hyvinvointikuntayhtymä oli toiminut virheellisesti ohjatessaan asiakasta ostamaan maksullista siivouspalvelua. Palvelusta peritty maksu on voinut vaarantaa asiakkaan riittävän ravinnon saamisen. Asunnon siivoaminen oli ollut tarpeen sekä asiakkaan fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myöskään siivouskertojen vähentäminen taloudellisten syiden vuoksi ei ole ollut asianmukaista.

Vammaispalvelulain perusteella hyvinvointialueilla, aiemmin kunnilla, on erityinen velvollisuus järjestää vaikeavammaiseksi katsottavien mielenterveyskuntoutujien tarvitsema palveluasuminen. Vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen on asiakkaalle maksuton kokonaisuus, vaikka se muodostuisi eri lakien perusteella järjestettävistä maksullisista palveluista kuten kotihoidosta ja avustamisesta asunnon siivouksessa.

Apulaisoikeusasiamies pitää psykiatristen potilaiden oikeusturvan toteutumisen kannalta vakavana epäkohtana, jos oikeutta vammaispalvelulain mukaisiin maksuttomiin palveluihin ei tunnisteta, silloin kun henkilön palvelun tarve aiheutuu toimintakykyä rajoittavasta pitkäaikaisesta psyykkisestä sairaudesta.

Apulaisoikeusasiamies pitää tehtyjä virheitä erittäin vakavina. Lainsäädännön lähtökohtana on, että sosiaalihuollon ammattihenkilöt varmistavat omalla toiminnallaan, että haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt saavat välttämättömän huolenpidon. Riittävä ravinto sekä elinympäristö, joka ei vaaranna henkilön terveyttä ovat ehdottomia edellytyksiä välttämättömän huolenpidon turvaamiseksi. 

Menettelyssä havaitsemiensa virheiden vakavuuden vuoksi apulaisoikeusasiamies on päättänyt vielä tutkia, miten hyvinvointialueilla jatkossa huolehditaan siitä, etteivät epäkohdat toistu muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kohdalla. Hyvinvointialueille lähetetään asiasta erillinen yksilöity selvityspyyntö.

Lähde: eduskunnan oikeusasiamiehen tiedote.