“Alan murroksessa pitää uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla”

Kipuilin pitkään uravalintani kanssa – minulla ei ollut selkeää toiveammattia, vaikka lukiossa kiinnostuin juridiikasta. Oikiksessa ymmärsin, että juristin työ antaa valmiudet toimia hyvin monenlaisissa tehtävissä ja erikoistumisvaihtoehtoja on paljon.

Yrittäjyydestä koulussa ei puhuttu enkä muista pitäneeni lakitoimiston perustamista edes vaihtoehtona. Oikis ohjaa opiskelijoita varsin vahvasti isoihin asianajotoimistoihin. Muilla lakialan toimijoilla onkin parannettavaa siinä, miten eri vaihtoehtoja tehdään tunnetuksi opiskelijoille. Yrittäjyyskurssit voisivat myös olla tervetulleita, sillä opiskelijat ovat alkaneet kiinnostua omaehtoisemmasta työskentelystä ja sen mahdollistavista työpaikoista.

Minulla on ollut kolme eri mentoria urani eri vaiheissa. Ensimmäiselle muistan sanoneeni, että yrittäjää tai johtajaa minusta ei ainakaan tule. Viimeisin mentori neuvoi olemaan stressaamatta ja sanoi, että tärkeintä on tarkastella aina sitä työtä, jota kulloinkin tekee ja kysyä itseltään: olenko tyytyväinen? Mistä pidän työssäni? Jos työ ei tunnu mieluisalta, voi pyrkiä mielekkäämpään rooliin. Näin voi lopulta löytää itsensä unelma-ammatistaan.

Olin pitkään töissä finanssialalla ja otin mentorini neuvosta vaarin. Työskentelin useassa eri positiossa ja opin, että finanssiala ei taida sittenkään olla minun juttuni. Olin päässyt tekemään sopimusjuridiikkaa, immateriaalioikeuksia sekä markkinointioikeutta, josta pidin erityisesti. Mietin mitä vaihtoehtoja minulla on, jos haluaisin päästä tekemään sitä työkseni. Koin, että voisin joko hakeutua isoon asianajotoimistoon tai perustaa oman yrityksen.

Irtisanouduin ja jätin päätöksen hautumaan. Samoihin aikoihin joku kysyi minulta, millaisen yrityksen perustaisin, jos minun pitäisi ryhtyä yrittäjäksi. Ajatus modernista ja ihmisläheisestä lakitoimistosta ja sen tarjoamista palveluista tuli kuin apteekin hyllyltä. En keksinyt vastalauseita jatkokysymykseen siitä, miksi en sitten perustaisi sellaista firmaa ja tässä sitä ollaan – neljä vuotta yrittäjyyttä takana.

Yritykseni Somelaw tunnetaan ensimmäisenä markkinointioikeuteen erikoistuneena lakitoimistona Suomessa. Lisäksi olen perustajana legal tech -alan verkkolakitoimistossa Lakihelppi. Nopeutamme alustamme avulla juristin työtä, jotta voimme tarjota asiakkaille lakiapua helposti, nopeasti ja edullisesti.

Kanssayrittäjäni Johanna Tolppolan anoppi oli maksanut 500 euroa yhden lauseen vaihtamisesta testamenttiin ja prosessi oli kestänyt monta viikkoa. Johanna oli yrittänyt selvittää, eikö lakiasioita tosiaan voi hoitaa edullisemmin ja yksinkertaisemmin. Ratkaisua ei löytynyt, joten Johanna otti minuun yhteyttä. En tuntenut Johannaa entuudestaan – olin palaveerannut hänen kanssaan kerran aikaisemmin lakiasioista. Kauppoja tapaamisestamme ei tullut, mutta syntyikin jotain paljon suurempaa: perustimme yhdessä Lakihelpin. Jokainen kohtaaminen voi siis todellakin olla merkityksellinen.

Lakihelppiä perustaessamme kysyimme asiakkailta, miten he haluaisivat lakiasioita hoitaa. Esiin nousi tarve hoitaa asiat digisti, nopeasti ja edullisesti. Tutkimuksemme mukaan asiakkaat haluavat lisäksi hoitaa lakiasiat oikean ihmisen kanssa, ja tästä haluamme pitää kiinni. Vaikka hyödynnämme teknologiaa, jokaista asiakasta palvelee aina oikea juristi. Tekoäly on toki hyvä työkalu myös juristille, mutta oikean juristin työlle on vielä tarve, etenkin asiakasrajapinnassa.

Haluamme kasvattaa liiketoimintaamme. Somelaw’n helposti lähestyttävä ja henkilökohtainen juristin apu kiinnostaa ja kasvavat asiakasmäärät edellyttävät yrityksen kasvattamista, ensisijaisesti henkilöstön määrää lisäten.

Kun olemme vakiinnuttaneet Lakihelpin aseman Suomessa, laajennamme toiminnan kansainväliseksi. Olemme käyneet Piilaaksossa asti kartoittamassa markkinaa, joten lopullinen tavoitteemme on tietysti siellä.

Yrittäjyydessä nautin eniten vapaudesta, joka mahdollistaa arjen rakentamisen itselle mielekkääksi. Ristiriitaista kyllä, haastavinta on välillä tuon vapauden muistaminen ja vieminen käytäntöön. Minulla on korkea suorituskyky ja pidän työstäni niin paljon, että välillä unohdan balanssin enkä malta lopettaa.

Työ on kuitenkin vain työtä – myös yrittäjille. On tärkeää priorisoida itselle tärkeitä arvoja ja huolehtia omasta hyvinvoinnista: yrittäjä on kuitenkin yleensä yrityksensä tärkein resurssi. Olen tarkka siitä, etten tee töitä viikonloppuisin ja arkena lopetan työt klo 17, jotta ehdin palautua. Jos joku päivä tiedän, että menee pidempään, aloitan myöhemmin.

Olen ratkaisukeskeinen. Yrittäjyys on jatkuvaa päätöksentekoa ja asioiden selvittämistä – samoin kuin juristinkin työ. Jos päätöksiä ei pysty tekemään nopeasti tai vastoinkäymisistä ei pääse yli, yrittäjyys voi muodostua äkkiä raskaaksi.

Yrittäjä tarvitsee luovuutta ja rohkeutta. Jos näkee ympärillään mahdollisuuksia ongelmien sijaan ja uskaltaa tehdä asioita muista poikkeavalla tavalla, erityisesti tällä alalla on vahvoilla. Luoville ja rohkeille juristeille on kysyntää, kun lakiala modernisoituu ja päivittyy vastaamaan nykyasiakkaiden tarpeisiin.

Sosiaalisesti lahjakkailta, välittäviltä, läsnä olevilta ja helposti lähestyttäviltä juristeilta ei koskaan lopu asiakkaat kesken. Sosiaalisia taitoja mikään kone ei voi korvata.

Minua on aina motivoinut vastuu ja uuden oppiminen. En usko, että olisin missään muussa työssä voinut kehittyä ja oppia näin paljon kuin viimeisen neljän vuoden aikana. Yrittäjänä pärjää kyllä, jos ajattelee ettei ole mitään, mitä ei voisi osata tai opetella. Yrittäjyys ei myöskään ole yksinpeli: menestyvä yrittäjä kerää ympärilleen itseään viisaampia ihmisiä.

***

Timo Lappi: “Oman yrityksen kasvu ja kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen energisoi”
Johanna Tallberg: Rakentaminen on käytännön juridiikkaa