Ryhmän vetäjä on sen suurin etu tai pahin rasite

Joskus johtajan näkökulmasta työyhteisön toiveet tuntuvat ristiriitaisilta. Halutaan tulla nähdyksi, mutta ei olla tarkkailtavana, saada riittävästi itsenäisyyttä, mutta ei jäädä yksin, halutaan tasavertaista kohtelua mutta yksilöllistä huomiointia. Johdon pitäisi näkyä ja olla läsnä, mutta samalla pysytellä taustalla. Ja samaan aikaan kun toivotaan nopeita päätöksiä, tahdotaan keskustella perusteellisesti ja tulla kuulluksi.

Jokaisella on vielä omat toiveensa vaikuttamiseen ja valtaan liittyen. Miten sellaisessa ympäristössä voi onnistua?

Periaatteessa johtaminen on vain yksi tehtävä organisaation muiden tehtävien joukossa. Johtamista kuitenkin monimutkaistaa se, että oma tekeminen ei riitä, vaan pitää saada laaja joukko onnistumaan yhdessä. Yksin kukaan ei saa organisaatiota menestymään.

Johtaminen onkin ihmissuhdetyötä parhaimmillaan. Siinä on kyse tasapainosta asioiden ja ihmisten välillä ja oikea-aikaisesta reagoinnista. Kuten valtatutkija Jeffrey Pfeffer sanoo, valta on kykyä järjestää elämä – johtamisessa sitä vain kutsutaan kyvyksi saada asiat tehtyä. Ilman valtaa ja halua vaikuttaa johtajakaan ei saa aikaan sitä, mitä tavoittelee.

Johtamisessa on hyötyä sekä periaatteista että käytännöistä. Käytäntö ilman periaatteita voi olla mielivaltaista, periaatteet vailla tekoja jäävät vain puheeksi.

Johtaminen on vaatimuksilla ladattua vuorovaikutusta johtajan, työyhteisön, tavoitteiden ja tilanteen välillä. Tarkoitus on viedä organisaatiota haluttuun suuntaan ja saada tavoitteet toteutumaan ja mieluiten ylittää ne. Se syntyy johtamalla työtä ja ihmisiä, vaikuttamalla valintoihin ja käyttämällä valtaa päätöksissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Organisaatioissa sitä kutsutaan johtamiseksi, politiikassa vallankäytöksi. Ja kun työpaikalla ollaan tyytymättömiä ratkaisuihin, toimintaa nimitetään vallankäytöksi johtamisen sijaan.

Termin valintaan liittyy tabuja ja sosiaalisia sääntöjä. On hyväksyttävämpää puhua siitä, että haluaa johtaa hyvin, kuin sanoa, että haluaa olla hyvä vallankäyttäjä. Puhutaan mieluummin vaikuttamisesta kuin siitä, että käyttää valtaa. Ja jos vallasta on pakko puhua, sen yhteyteen liitetään sana vastuu, sillä sen ajatellaan lieventävän negatiivista kaikua. Se on myös tapa antaa kuva, ettei suinkaan ole halunnut kaikkea sitä valtaa, jota tehtävässä nyt vain sattuu olemaan, mutta pyrkii jotenkin pärjäämään sen kanssa.

Olisiko vain parempi tunnustaa aseman ja tehtävän mukanaan tuoma valta ja käyttää sitä juuri niin vastuullisesti kuin yhteisö odottaa?

Entä sitten sukupuolen vaikutus valtaan? Ei kai sillä ole merkitystä? Vuosien takaisessa väitöskirjatutkimuksessani tuli esille, että tutkimuksessa mukana olleilla nais- ja miesjohtajilla oli erilainen suhde valtaan. Valta oli naisille tuki tehtävään, miehille mahdollisuus vaikuttaa. Naiset näkivät vallan yhteisöllisenä ilmiönä, miehet taas yksilöllisenä. Yhteistä naisten ja miesten käsityksille oli näkemys vallasta mielekkään työn ja onnistumisen mahdollistajana, päätösten tekemisenä ja organisaation toimintaan vaikuttamisena.

Entä nyt? Jokainen tietää oman vastauksensa.

Sari Kuuselan ajatuksia vallasta ja sen käytöstä voi lukea lisää huhtikuussa 2025 ilmestyneestä kirjasta Ota valta haltuun – Vaikuttamisen taidot työyhteisössä (Alma Insights). Tämä artikkeli on muokattu katkelma kirjasta (s. 149–151).