Näin minusta tuli kirjailija: ajatuksia juridiikan kir­joit­ta­mi­ses­ta

Päätös kirjan kirjoittamisesta kypsyi pikkuhiljaa työvuosien ja osaamisen karttuessa lastensuojelun työntekijöitä kouluttavana, konsultoivana ja tuomioistuinprosesseissa avustavana juristina. Työssäni valtakunnallisessa lastensuojelun lakipalvelussa havaitsin, että lain tulkinta ja soveltaminen on sosiaalihuollon ammattilaisille ajoittain haastavaa ja tietovajeita ilmenee monella lapsen ja hänen perheensä jäsenten – ja myös työntekijän – oikeusturvan kannalta merkittävällä osa-alueella.

Suomessa on vain muutama ammattikunta, joilla on yhtä vahva oikeus puuttua ihmisten henkilökohtaiseen elämään ja muihin perus- ja ihmisoikeuksiin kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä. Oikeudellinen osaaminen, kyky tulkita ja soveltaa lakia oikein käytännön tilanteissa, on siksi keskeisessä asemassa. Mielestäni on kuitenkin kohtuutonta vaatia, että sosiaalityöntekijöillä olisi vastaava taito tulkita ja soveltaa lakia kuin juristeilla.

Olin saanut kouluttajana paljon palautetta siitä, että osasin selittää lain selkeästi ja ymmärrettävästi. Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieluista ja uskoin lujasti, että pystyn kirjoittajana samaan ”selkokielisyyteen” kuin kouluttajana.

Tavoitteenani ei ole koskaan ollut kirjoittaa lakikommentaaria esimerkiksi lastensuojelulaista. Kirjoitan lasten suojeluun liittyvästä lainsäädännöstä – sosiaalihuolto- ja lastensuojelulaista, lisäksi muun muassa hallinto-, julkisuus- ja asiakastietolaista – niiltä osin kuin olen käytännössä havainnut haasteita, tietovajeita tai tulkinnan kirjavuutta. Pyrin selittämään sääntelyn taustaa, lainsäätäjän tarkoitusta ja sääntelylle asetettuja tavoitteita, jotta itse säännös olisi helpommin ymmärrettävissä ja sovellettavissa.

Haluan kirjoittaa lapsiperhesosiaalityön ja lastensuojelun työntekijöille, alan opettajille ja opiskelijoille sekä muille lasten suojelun parissa työskenteleville tai siitä tietoa tarvitseville ammattilaisille, kuten lapsia ja vanhempia lastensuojeluasioissa avustaville juristeille ja hallintotuomioistuimen tuomareille. Haluan tavoittaa myös lastensuojelun asiakkaina olevien lasten vanhemmat ja itse lapset.

Esikoiskirjan kirjoitin vuodessa, koska mieleen kertyneet teemat tuntuivat purkautuvan kuin itsestään kirjaksi. Toisen kirjan kirjoittaminen veikin jo yli kaksi vuotta, mikä johtui varmasti siitä, että en antanut itselleni riittävää palautumisaikaa edeltävästä.

Palava halu kirjoittaa helpotti kahden ensimmäisen kirjan ja uudistetun painoksen aloittamista. Viimeisimmän kirjani aloittamista siivitti lähinnä allekirjoitettu kustannussopimus ja kirjoittajakumppanille annettu lupaus.

Vältän pidempiä taukoja kirjoittamisessa ja siksi pyrin kirjoittamaan arkisin joka aamu vähintään kaksi tuntia. Koska olen aamuihminen, kirjoittaminen sujuu parhaiten heti aamusta. Lisäksi kirjoitan viikonloppuisin ja lomilla. Ympäristön pitää olla häiriötön ja siksi kirjoitan yleensä kotona, jonka äänimaailmaa ja häiriötekijöitä pystyn kontrolloimaan.

Kirjoittaminen on minulle helppoa, käsikirjoituksen editointi taas vaikeampaa. Olen hyvä laajoissa kokonaisuuksissa, mutta yksityiskohdat haastavat.

Olen kirjoittanut käsikirjoituksen valmiiksi hyvin itsenäisesti. Eniten kirjoitustyössä ja käsikirjoituksen työstössä on auttanut yliopistotaustainen kollega, jolla itsellään on kokemusta kirjoittamisesta ja kirjoittamisen ohjaamisesta.

Ilman päivätyötäni ja siinä hankittua substanssiosaamista kirjoja ei olisi syntynyt, eli päivätyön merkitys kirjoitustyössä oli ja on keskeinen.

Kirjoittaminen on kehittänyt omaa ajatteluani sekä syventänyt osaamistani ja ymmärrystäni monessa päivätyössä esiin tulleessa oikeudellisessa kysymyksessä. Kirjaa kirjoittaessa on todella pysähdyttävä lainsäätäjän tarkoituksen ja sääntelyn tavoitteiden äärelle ja pohdittava oikeuskysymyksiä pintaa syvemmältä. Olen todennutkin, että jokaisen juristin tulisi kirjoittaa kirja ennen kuin voi sanoa olevansa jonkin oikeudenalan asiantuntija. Kirjoittamisen myötä myös ymmärrys sääntelyn sisäisistä ja ulkoisista yhteyksistä sekä niiden käytännön vaikutuksista on lisääntynyt.

Saamistani palautteista merkityksellisimpiä ovat olleet ne, joissa lukija on kiittänyt siitä, että olen kirjoittanut laista helposti ymmärrettävässä muodossa. Se nimenomaan on ollut tavoitteeni.

Jotta voisi olla juridiikan kirjailija, täytyy ensinnäkin olla aidosti kiinnostunut oikeudenalasta, josta kirjoittaa. Toiseksi pitää olla kärsivällinen ja päättäväinen, koska niitäkin päiviä tulee, jolloin kirjoittaminen ei huvita ollenkaan tai kaikki kirjoittamasi tuntuu väärältä.

Kirjoittaminen edellyttää vahvaa luottamusta omaan osaamiseen ja asiantuntemukseen. Uskoisin, että kirjoittaminen on helpointa, kun se linkittyy omaan päivätyöhön.

Kirjoittajaesikuvani, joka on myös opettanut minua kirjoittajana lähes kädestä pitäen, on OTT Virve Toivonen. Tällä hetkellä Virve työskentelee Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Virve on taitava lain tulkitsija ja hän kirjoittaa selkeää, tarkkaa ja ymmärrettävää tekstiä. Virve on käsikirjoituksiini tekemillään kommenteilla ja kysymyksillä ohjannut myös minua samaan suuntaan kirjoittajana.

***

Mirjam Araneva on kirjoittanut teokset Lastensuojelun perhehoito (Alma Insights 2018) ja Lapsen suojelu – Toteuttaminen ja päätöksenteko: Käsikirja lapsen asioista päättävälle (Alma Insights 2022). Hänen uutuusteoksensa on Johanna Hedmanin kanssa yhdessä kirjoitettu Asiakastietolaki ja dokumentointi lapsen suojelussa – Käsikirja sosiaalihuoltoon ja lastensuojeluun (Alma Insights 2026).