Kolme myyttiä vastuullisuudesta
Haloo, täältä Pariisin ilmastosopimuksesta soittelen! Onko teillä päästöasiat kunnossa?
Näin vuoden 2023 vedellessä viimeisiään on korkea aika tiedostaa, että mikäli haluamme aidosti saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästöjen vähennykset tai Montrealin luontokokouksessa sovitut tavoitteet vuoteen 2030 mennessä, meillä alkaa olla melkoisen kiire saada isoja ja vaikuttavia muutoksia aikaan.
Isot ja merkittävät muutokset ovat kuitenkin pääosin jääneet tekemättä. Yksi syy siihen on meidän suomalaisten mieliin syvälle iskostetut kestävyystyöhön liittyvät myytit. Näitä myyttejä toistelemme ja niiden suojiin mielellään kääriydymme.
Myytti 1: Pienet teot ovat tärkeitä
Meille on aina korostettu, oli kyse sitten liikunnasta, ruokavalion muutoksista tai kotitalouden ekoteoista, että pienet teot ovat niitä tärkeimpiä. Siksi teemme pieniä tekoja ja olemme niihin oikein tyytyväisiä.
Luonnollisestikin vastuullisuustyössä tärkein ensimmäinen askel on päästä käyntiin, ja usein on helpointa aloittaa pienistä teoista. Laitamme banaanin kuoret oikeaan astiaan. Samalla on kuitenkin syytä ymmärtää, että käsissämme olevat ongelmat – kuten ilmastonmuutos ja luontokato – ovat tässä ja nyt ja vahvasti pahenemaan päin. Ne edellyttävät kaikilta meiltä tavoitteellista ja systemaattista toimintaa välittömästi.
Meillä on enää 7 vuotta aikaa saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu tavoite: vähentää omia päästöjä 45 %. Jos olemme tyytyväisiä muutaman prosentin viilauksiin tekemisessämme, emme pääse lähimaillekaan tätä tavoitetta. Tarvitsemme aidosti järeitä otteita ja isoja tekoja, jotta voimme onnistua. Pienet teot eivät enää riitä.
Myytti 2: Teknologia tulee ja pelastaa
Meillä Suomessa on vallalla vahva luotto siihen, että teknologia tulee ja pelastaa, joten voimme jättää isot ja vaivalloiset harppaukset tuonnemmaksi. Suuripäästöisten yhtiöiden toimitusjohtajilla on tapana ylpeillä teknologiauskovaisuudellaan, joka tulee vielä ratkaisemaan ongelmamme.
Uskossa teknologiaan ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin. Sen sijaan tuudittautuminen siihen, että kaikkivoipainen teknologia hoitaa ongelmat puolestamme, on paitsi itsepetosta myös melkoinen jarru vaikuttavien tekojen käynnistämiseksi.
Meillä ei ole enää aikaa istua ja odotella teknologian tulevan ja pelastavan, vaan meidän täytyy käyttää jäljellä oleva aika hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti.
On selvää, ettei vielä ole saatavilla kaikkia ratkaisuja, joilla päästään vaikkapa nollapäästöihin. Mutta on olemassa keinoja, joilla päästään jo puolittamaan päästöt – ja siksi on tärkeää edetä ensin niihin, mahdollisimman rivakasti. Teknologia tulee, kun se tulee.
Myytti 3: Vastuullisuus on meidän DNA:ssa
Mikään ei liene kliseisempää kuin vakuuttelu, että vastuullisuus on yhtiön DNA:ssa. Ongelmallista on etenkin tähän vakuutteluun liittyvä itsensä sumuttaminen, viherhaaveilu, joka on yksi viherpesun muodoista!
Viherhaaveilu pohjautuu oletukseen, että vastuullisuus toteutuu yrityksessä ihan itsestään, ilman sen suurempia ponnisteluja. Miksipä tarttua toimeen, kun olemme jo niin kestäviä. Tällainen itsensä sumuttaminen on haitallista paitsi ympäristölle, myös yhtiölle itselleen.
Jos vastuullisuus oikeasti on yhtiön DNA:ssa, sen pitää näkyä yhtiön perustekemisessä, strategiassa ja tavoitteissa. Ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteita tai esimerkiksi elämiseen riittävää palkkaa läpi yhtiön arvoketjun ei saavuteta ilman isoja tekoja, aktiivista muutosjohtamista ja riittävän korkealle asetettuja tavoitteita.
Jokaisella yhtiöllä tulisi olla hallituksen hyväksymä tavoite puolittaa päästöt seitsemän vuoden sisällä sekä selkeä ja realistinen tiekartta, miten tämä tavoite aiotaan saavuttaa. Kysymys kuuluukin: onko jokaisella yhtiöllä tavoite ja tiekartta valmiina? Huomioidaanko kestävyystavoitteet yhtiön kasvutavoitteissa ja tuotekehityksessä sekä työn vaatimat resurssit yhtiön budjetissa?
Vastuullisuus vaatii systemaattista ja tavoitteellista työtä – siksi DNA:ssa oleva vastuullisuus ei riitä.
Oikea hetki toimia on nyt
On aika murtaa meitä jarruttavat myytit ja suunnata päättäväisesti muutoksen tielle. Ilmastonmuutos ja luontokato eivät odota, milloin meille sattuisi otollinen hetki tehdä asioita helposti ja edukkaasti.
On paljon asioita, joiden osalta voimme tehdä selvästi enemmän ja nopeammin, kunhan vain olemme valmiita ryhtymään isompaan muutokseen ja investoimaan siihen riittävästi.
Kaisa Kuritun ja Lea Rankisen teos Menesty kestävästi! Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla ilmestyy marraskuussa 2023.