Jahtaatko tavoitteitasi hedonisella juoksumatolla?

Jos voittaisit lotossa, olisitko sen jälkeen paljon onnellisempi kuin nykyään? Jos halvaantuisit, olisitko paljon onnettomampi kuin tällä hetkellä? Tutkimukset (Brickman, Coates, & Janoff-Bulman, 1978) viittaavat monen yllätykseksi siihen, että molemmissa tapauksissa ihmisen onnellisuudessa ei tapahdu kuin lyhytaikainen muutos, jonka jälkeen se palautuu entiselleen.

Ihmisen taipumuksesta palautua melko nopeasti merkittävistä positiivisista ja negatiivisista elämänmuutoksista takaisin onnellisuuden perustasolle käytetään termiä hedoninen juoksumatto. Käsitteen loivat amerikkalaiset psykologit Philip Brickman ja Donald T. Campbell (1971). Heidän mukaansa onnellisuuden tavoittelu vertautuu henkilöön, joka kävelee juoksumatolla ja pysyy kuitenkin paikallaan.

Ikävä uutinen hedonisessa sopeutumisessa on se, että vastoin yleistä uskomusta parempi auto tai vaativan projektin valmistuminen ei lisää onnellisuuden tasoa kuin lyhytaikaisesti. Hyvä uutinen on se, että vastoinkäymiset ja menetykset eivät ole lopulta niin pahoja kuin mitä voisi kuvitella ja miltä ne alkuun tuntuvat.

Näyttää siis siltä, että yksilön onnellisuuden taso on ankkuroitunut tiettyyn pisteeseen, jonka hän säilyttää läpi elämän. Ihmismielessä on ikään kuin onnellisuutta säätelevä termostaatti, joka palauttaa onnellisuuden heilahtelut takaisin vakioarvoonsa.

Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä siitä, etteikö ihmisen onnellisuuden ankkuripiste voisi myös muuttua. Tärkeä on huomata, että onnellisuus on eri asia kuin elämäntyytyväisyys ja hyvinvointi, joissa ihmisillä voi tapahtua enemmän pysyvämpiä muutoksia (Fujita & Diener, 2005).

Psykologi Daniel Kahneman on selittänyt hedonistista sopeutumista siten, että kun henkilö ajattelee lottovoittoa tai halvaantumista, hän kuvittelee sen merkityksen suuremmaksi kuin se lopulta on arkielämässä. Kahnemanin mukaan sopeutuminen onnelliseen ja ikävään tapahtumaan johtuu suurelta osin siitä, että ajan oloon sitä ajattelee yhä vähemmän. Niin äkkirikastuneet kuin vammautuneet – joutuvat tai saavat – elää suurimmaksi osaksi samaa arkista elämäänsä kuin sitä ennenkin.

Johtamisessa on hyvä ymmärtää, että esihenkilö tai organisaatio ei voi lisätä ihmisten onnellisuutta kuin korkeintaan hetkellisesti. Siksi myrkyllisen positiivisuuden leviäminen, johon liittyy toive työn onnellistavasta vaikutuksesta, on ongelmallinen. Kun ihminen saa palkankorotuksen, se lämmittää hetken mieltä, kunnes ihminen tottuu siihen ja odottaa uutta palkannostoa.

Vaikka esihenkilön on turha yrittää onnellistaa ihmisiä, hänen tulee pyrkiä parantamaan heidän työtyytyväisyyden tunnettaan. Siihen kuuluu hyvistä suorituksista palkitseminen, mahdollisuus onnistua työssä ja edetä urallaan.

Hedoninen juoksumatto saattaa lohduttaa esihenkilöä, joka joutuu irtisanomaan henkilöstöä. Vaikka tehtävä hänestä tuntuu ikävältä, hänen on hyvä tietää, että se ei yleensä murenna asianomaisten onnea kuin hetkellisesti.

Artikkeli on muokattu katkelma Pekka Järvisen syyskuussa ilmestyvästä kirjasta Näin ihminen toimii – Opas esihenkilölle (Alma Insights, 2025). Kirjassa käsitellään hedonisen juoksumaton lisäksi 114 muuta ihmisen käyttäytymisen lainalaisuutta, jotka esihenkilön on tärkeä tietää.