Pilaantumisen ehkäisy
Suomen ympäristölainsäädäntö ja -lupamenettelyt pyrkivät minimoimaan liiketoiminnasta aiheutuvat haitalliset päästöt ilmaan, vesiin ja maaperään. Kynnykset menettelyjen käynnistämiseksi ylittyvät, jos vaarana on aiheuttaa ympäristölle merkittävää haittaa. Vastuullinen yritys selvittää kuitenkin myös ei-luvanvaraisissa tilanteissa huolellisesti, voiko sen toiminnasta aiheutua haitallisia aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajujen päästöjä.
Vastuullisen yrityksen toiminnassa keskeisiä aiheita ovat:
- Ilman saastuminen
- Veden saastuminen
- Maaperän saastuminen
- Eliöiden ja ravinnon saastuttaminen
- Haitalliset ja erittäin haitalliset aineet
- Mikromuovit
Toiminnan vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen on erityisen tärkeää tunnistaa ja huomioida yrityksissä, joiden toiminnasta voi aiheutua haitallisia päästöjä veteen, ilmaan tai maaperään (pl. kasvihuonekaasut). Tällaisia toimialoja ovat erityisesti kaivostoiminta, teollisuus, energia-ala ja rakentaminen.
Toimenpiteet, toimintaperiaatteet ja tulevaisuuden suunnitelmat
Yrityksen tekemiä toimenpiteitä, toimintaperiaatteita tai tulevia tavoitteita voivat olla esimerkiksi:
- raaka-ainevalintojen tai tuotantotekniikoiden, -menetelmien ja laitteiden päivittäminen
- haitallisia vaikutuksia aiheuttavien materiaalien, yhdisteiden tai menetelmien poistaminen käytöstä (ensisijainen keino) tai käytön minimointi (toissijainen)
- vähemmän haitallisten vaihtoehtojen kehityksen tukeminen ja käyttöönotto
- odottamattomiin tilanteisiin, häiriöihin ja päästöonnettomuuksiin varautuminen
Päästöt veteen, ilmaan tai maaperään
Ilmansaasteet aiheuttavat Ympäristöministeriön mukaan vuosittain 1 600 – 2 000 ennenaikaista kuolemaa Suomessa. Merkittävimpiä aiheuttajia ovat pienhiukkaset, kuten syöpävaaralliset PAH-yhdisteet ja raskasmetallit. Terveyshaittojen lisäksi ilmansaasteet aiheuttavat rakennetun ympäristön materiaalivahinkoja sekä happamoitumista ja rehevöitymistä sellaiselle herkillä, mutta kuitenkin suhteellisen harvoilla alueilla (Suomessa 1–3 %). EU:ssa säännellään kaukokulkeutuvia päästöjä, mutta yhä sääntelemättömiä ovat puun pienpolton, katupölyn ja tieliikenteen päästöt.
Vesialueilla merkittävimmät päästöriskit liittyvät maatalouteen, joka on suurin yksittäinen rehevöitymistä aiheuttavien typen ja fosforin päästäjä. Myös metsätaloudella on huomattava rooli vesistöjen rehevöitymiselle. Myös kaivoksiin ja turvetuotantoon liittyy merkittävä riski lähivesien kuormitukseen. Ulkomaisissa toiminnoissa erityistä huomiota tulee kiinnittää korkean riskin toimialueisiin, joissa kärsitään vakavista vesien laatuun ja riittävyyteen liittyvistä ongelmista. Niissä liiketoiminnan vaikutukset vesiin voivat liittyä mm. työntekijöiden turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon.
Maaperän saastumisen syynä ovat pääasiassa puutteellinen ja luvaton jätehuolto sekä haitta-aineiden virheellinen käyttö teollisuudessa ja palvelualoilla. Raskasmetalleja ja orgaanisia vaikeasti hajotettavia haittayhdisteitä (esim. palonestoaineet, lääkeaineet, hormonit) voi lisäksi päätyä maahan maatiloilta. Maahan kohdistuneiden päästöjen aiheuttamat muutokset ilmenevät usein hitaasti. Vakavimmissa tapauksissa maaperän haitalliset aineet voivat haitata ruoantuotantoa, heikentää pohjaveden laatua, vaarantaa yhdyskunnan vedenhankinnan tai johtaa alueen asuinkelvottomuuteen.
